Hei vaan hei vuosi 2021! Omituisia lukuja eletään. Viime vuoden rekisteröi jotenkin vain "koronavuotena" eikä niinkään numeroina. Mutta niin se vaan on että tämmösellä vuosikymmenellä sitä nyt vaan elellään. Joulu tuli ja meni sitten yllättävän nopeasti ja meidän vauvelikin on jo ihan kokonaisen kuukauden vanha
Vauvasta huolimatta sain ihan kivasti tehtyä jouluruokia ja siivouksesta tehtyä ne "pakolliset". Tein laatikoista lantun ja porkkanan, karjalanpiirakoita ja munavoita, jauhelihapasteijoita ja hedelmä- ja taatelikuivakakut. Sitten ostin kylmä- ja lämminsavukalaa, salamia ja pari juustoa ja siinä olivat meidän (mun) jouluherkut. Itse aattona meillä oli riisipuuroa, mikä on ollutkin perinteenä kummankin lapsuudenkodeissa. Jonkinlaisena välipalana syötiin pasteijoita ja karjalanpiirakoita ja varsinainen jouluateria syötiin sitten illalla kälyn luona. Miehen perhe syö aina omasta mielestäni tosi myöhään jouluruuan ja vasta sitten avataan lahjat. Kello on yleensä jotain lähemmäs kahdeksaa kun lahjat on avattu. Muutenkin Islannissa syödään illallinen vähän myöhemmin eikä sitten ehkä mitään iltapalaa. Meidän aamuvirkut tontut tietenkin alkaa normaalisti jo väsymään siihen aikaan mutta kotiin me tultiin aattona vasta puoli kymmenen aikaan. Hyvin jaksoivat valvoa ja pysyä hyvällä tuulella koko pitkän jännityksentäyteisen päivän.
Meille jouluaatto oli ensimmäinen kyläily vauvelin kanssa ja tuntui että oli jotenkin tosi hankalaa päästä lähtemään mutta sitten kaikki menikin tosi hyvin ja vauva nukkui pitkän aikaa tyytyväisenä istuimessaan niin että sain itse jopa syötyä rauhassa. Ja ihanaa aina saada vaan ilmaantua valmiiseen pöytään ja varsinkin tänä vuonna tuon pienen miehen ollessa vielä noin tuore tapaus.
Uusi vuosi vietettiin ensimmäistä kertaa ihan vaan täällä kotosalla oman perheen kesken. Syötiin tortilloja jo vähän aikasemmin ja sitten pimeän tultua lähdettiin koko perheen kanssa ulos katsomana raketteja ja ampumaan meidän omat (melko säälittävät :D) raketit. E sai jonkun pikkuvauvakohtauksen ja oli muka peloissaan, M oli oikeasti peloissaan ja pikku N nukkui sikeästi vaunuissa kaikesta paukkeesta huolimatta. Ainoastaan I oli tällä kertaa rohkeana ja super innoissaan raketeista. Kotiin tultua lapset saivat ostamani juhlavat päähineet ja sitten skoolattiin kaikki alkoholittomalla kuoharilla. Tosi hyvää olikin täytyy sanoa. Lopuksi vielä sipsejä ja piirretty elokuva ja siinäpä se. Me aikuiset katseltiin telkkarista perinteinen uuden vuoden sketsiohjelma lasten jo mentyä nukkumaan. Ohjelma loppuu aina puoli kahdeltatoista, jonka jälkeen ihmiset lähtevät ulos ja "räjäyttävät" taivaan puolen yön aikaan. Tai siltä se aina tuntuu. Nyt oli mielenkiintoista olla kerrankin siinä rakettien tasalla eikä maanrajassa. Otin parvekkeella muutaman minuutin videon siinä rakettien räjähdellessä ympärilläni ja täytyy sanoa että aina se on yhtä vaikuttava kokemus vuosi vuoden jälkeen.
Hyvää alkavaa vuotta teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)