Vauveli

Meidän neljäs vauveli tuli siis maailmaan tuossa joulukuun puolivälin tienoilla vähän lasketun ajan jälkeen. Mulla on kaikki menneet yli niin ei tämäkään ylimeno minään yllätyksenä tullut. Sillä lailla yllätyin vähäsen että luulin tämänkin synnytyksen alun olevan sellainen kuin kolmosen mutta tämä alkoikin samaan tyyliin kuin kaksi ensimmäistä. Sillä lailla, eräänä päivänä. Kolmonen teki tuloaan useamman päivän ennen kuin väsyin siihen ja lähdin sairaalaan näytille ja viiden tunnin päästä lapsi olikin syntynyt. Kolme muuta ovat alkaneet yhtenä päivänä ilman mitään ennakkoilmoituksia ja kauheissa tuskissa sitten yön tunteina ollaan sairaalaan lähdetty ja lapsi on tullut sitten joskus :D 

Mulla on olleet ainakin nuo kaksi viimeisintä avosuisessa tarjonnassa synnytyksessä ja kumpaakin on vähän autettu imukupilla mutta mitään välilihan leikkauksia ei olla tarvittu ja nyt en edes revennyt yhtään tai ainakaan niin että olisi jotain pitänyt ommella. Vauveli oli vähän jo väsähtänyt siihen synnytystouhuun niin siksikin hänet piti saada tulemaan lopulta aika nopeasti ulos. Mutta sai jo hyvät pisteet viiden minuutin ikäisenä ja muutenkin kaikki niin kuin pitääkin. Hän oli neljä kiloa ja 51 cm eli hyvin samaa luokkaa mitä kaksi edellistä. E oli meidän pieni sintti ollen 3370 g muistaakseni. Hauskaa tässä oli että E ja tämä uusi tulokas N ovat syntyneet ihan samalla kellon lyömällä eli 11:22 :)

Vauvahommat ovat alkaneet tuttuun tapaan ja aika rutiinillahan tämä jo menee. Toki heistä tulee aina hyvinkin omia persooniaan mutta minusta tämä alku tuntuu aina tosi tutulta ja aivan kuin neljättä kertaa hoitaisin samaa vauvaa :D Mutta ei meillä ole tainnut ennen olla ihan näin hyvin lihovaa tapausta. Kuudessa viikossa tullut 1,5 kg painoa ja 5 cm pituutta!

Isommat sisarukset ovat ottaneet hänet ihan hyvin vastaan eikä mitään suurempaa mustasukkaisuusongelmaa ole esiintynyt. Toki on tylsää kun pikkuveljen kanssa ei voi leikkiä ja se nukkuu aina vaan ja silloin siihen ei saa koskea ja sillon kun se on hereillä niin se itkee ilmavaivojaan tai syö. Mutta onneksi hän on jo alkanut vähän hymyilemään meille ja katselemaan enemmän ympärilleen niin että se hereilläolokin alkaa olemaan ihan kivaa. Kun vielä se vatsa siitä asettuu ja oppii toimimaan kunnolla niin meillä ei ole mitään hätää. Innolla jo odotan sitä aikaa kun hän saa alkaa istumaan tässä meidän kanssa pöydän ääressä ja olemaan enemmän osana porukkaa. Mutta täytyy koittaa muistaa nauttia tästäkin ajasta kun hän on edelleen tuollainen pieni vauvanpötkylä. Tätä aikaa kun ei valitettavasti takaisin saa.

Joulu ja uusivuosi

Hei vaan hei vuosi 2021! Omituisia lukuja eletään. Viime vuoden rekisteröi jotenkin vain "koronavuotena" eikä niinkään numeroina. Mutta niin se vaan on että tämmösellä vuosikymmenellä sitä nyt vaan elellään. Joulu tuli ja meni sitten yllättävän nopeasti ja meidän vauvelikin on jo ihan kokonaisen kuukauden vanha

Vauvasta huolimatta sain ihan kivasti tehtyä jouluruokia ja siivouksesta tehtyä ne "pakolliset". Tein laatikoista lantun ja porkkanan, karjalanpiirakoita ja munavoita, jauhelihapasteijoita ja hedelmä- ja taatelikuivakakut. Sitten ostin kylmä- ja lämminsavukalaa, salamia ja pari juustoa ja siinä olivat meidän (mun) jouluherkut. Itse aattona meillä oli riisipuuroa, mikä on ollutkin perinteenä kummankin lapsuudenkodeissa. Jonkinlaisena välipalana syötiin pasteijoita ja karjalanpiirakoita ja varsinainen jouluateria syötiin sitten illalla kälyn luona. Miehen perhe syö aina omasta mielestäni tosi myöhään jouluruuan ja vasta sitten avataan lahjat. Kello on yleensä jotain lähemmäs kahdeksaa kun lahjat on avattu. Muutenkin Islannissa syödään illallinen vähän myöhemmin eikä sitten ehkä mitään iltapalaa. Meidän aamuvirkut tontut tietenkin alkaa normaalisti jo väsymään siihen aikaan mutta kotiin me tultiin aattona vasta puoli kymmenen aikaan. Hyvin jaksoivat valvoa ja pysyä hyvällä tuulella koko pitkän jännityksentäyteisen päivän. 

Meille jouluaatto oli ensimmäinen kyläily vauvelin kanssa ja tuntui että oli jotenkin tosi hankalaa päästä lähtemään mutta sitten kaikki menikin tosi hyvin ja vauva nukkui pitkän aikaa tyytyväisenä istuimessaan niin että sain itse jopa syötyä rauhassa. Ja ihanaa aina saada vaan ilmaantua valmiiseen pöytään ja varsinkin tänä vuonna tuon pienen miehen ollessa vielä noin tuore tapaus.

Uusi vuosi vietettiin ensimmäistä kertaa ihan vaan täällä kotosalla oman perheen kesken. Syötiin tortilloja jo vähän aikasemmin ja sitten pimeän tultua lähdettiin koko perheen kanssa ulos katsomana raketteja ja ampumaan meidän omat (melko säälittävät :D) raketit. E sai jonkun pikkuvauvakohtauksen ja oli muka peloissaan, M oli oikeasti peloissaan ja pikku N nukkui sikeästi vaunuissa kaikesta paukkeesta huolimatta. Ainoastaan I oli tällä kertaa rohkeana ja super innoissaan raketeista. Kotiin tultua lapset saivat ostamani juhlavat päähineet ja sitten skoolattiin kaikki alkoholittomalla kuoharilla. Tosi hyvää olikin täytyy sanoa. Lopuksi vielä sipsejä ja piirretty elokuva ja siinäpä se. Me aikuiset katseltiin telkkarista perinteinen uuden vuoden sketsiohjelma lasten jo mentyä nukkumaan. Ohjelma loppuu aina puoli kahdeltatoista, jonka jälkeen ihmiset lähtevät ulos ja "räjäyttävät" taivaan puolen yön aikaan. Tai siltä se aina tuntuu. Nyt oli mielenkiintoista olla kerrankin siinä rakettien tasalla eikä maanrajassa. Otin parvekkeella muutaman minuutin videon siinä rakettien räjähdellessä ympärilläni ja täytyy sanoa että aina se on yhtä vaikuttava kokemus vuosi vuoden jälkeen.

Muut eivät niin välittäneet mutta minä söin noita jouluruokia monta päivää :D

Valkoista joulua ei tänä vuonna saatu.

 

Hyvää alkavaa vuotta teille kaikille!