Maanantaikävely Rauðavatnilla

Tällä viikolla täällä on olleet tosi hyvät säät ja ollaankin ulkoiltu vähän joka päivä. Kolme perättäistä kuivaa ja aurinkoista päivää ovat olleet kummallinen ilmiö muuten niin sateisen harmaassa syyskuussa. Ollaan me muutenkin ulkoiltu kyllä, sateesta huolimatta. Yritän katsokaas kasvattaa lapsista jokasään ulkoilijoita :) Muutenkin päivät menee kivemmin kun ei kökitä pelkästään neljän seinän sisällä tylsistymässä. Maanantaina päädyttiin kävelemään vähän kotikulmia kauemmaksi ja ajettiin E:n päiväkodilta suoraan Rauðavatn nimiselle järvelle. Järvi ei ole edes mitenkään kauakana mutta meidän ei ole koskaan tullut käveltyä sielläpäin. I:llä oli päikkäriaika ja hän nukkuikin rattaissa melkein koko kävelyn ja jäi pois kuvista. Ensin käveltiin järven vieressä kasvavassa metikössä, jossa näkyi paljo sieniä ja lillukanmarjoja, ja sitten vähän aikaa itse järven liepeillä.

Tiistainvastaisena yönä I:lle nousi sitten kuume ja pikkumies on kuumeillut siitä lähtien :(

Tämän kuvan nappasin parkkipaikalta kun oltiin lähdössä pois.

Fossvallarétt við Lækjarbotna

Käväistiin eilen lammaserotuksessa tai "réttir"issä, niin kuin täällä sanotaan. Tämä réttir on lähinnä Reykjavíkia ja meiltä kesti ehkä 20 minuuttia ajaa tuonne. Ei kovin suuri mutta ihan tarpeeksi iso tapahtuma mun ja lasten ensimmäiseksi réttiriksi. Syksyisin kerätään kesän vapaana laiduntaneet lampaat kasaan ja réttirissä sitten erotellaan lampaat oikeille omistajille. Suurin osa keväällä syntyneistä karitsoista menee erotuksen jälkeen teuraaksi ja emolampaat viedään viettämään talvea kotimaatilalle. Me saavuttiin paikalle oikeastaan vähän myöhässä mutta ei meillä sinänsä ollut mitään väliä kun emme itse erotteluun osallistuneet. Monen muun tapaan oltin vain katselemassa ja taputtelemassa lampaita. Muutamassa pohjoisen vuonossa pidetään myös hevoserotuksia ja sellainenkin olisi joskus kiva päästä näkemään. Vielä hauskempaa olisi auttaa itse erottelussa mutta meillä ei täällä etelässä ole ketään lampaita omistavia tuttuja. Itä-Islannissa olisi ainakin miehen serkku, jolla on maatila ja lampaita. Paikalla oli paljon lapsia, aikuisia, ulkomaalaisia ja koiria. Even hoitanut eläinlääkäri ja yksi naapuri bongattiin myös. I nukkui koko toimituksen ajan melkoisesta mää'innästä huolimatta mutta E pääsi tekemään tuttavuutta lampaiden kanssa ja oli tosi rohkea. Lampaat ovat tuolla tosi pelokkaita ja väistävät ihmistä jos suinkin mahtuvat. Eivät pure eivätkä puske. Koiratkin olivat ihan älyttömän pitkäpinnaisia ja selvästi kaikki lapsiin ja hälinään tottuneita. Lapset kiipeilivät aidoilla ja juoksentelivat siellä täällä aikuisten tehdessä hommia.

Kasvijuttuja

Vähän päivitystä kasvirintamalla. Mies ja E kävivät Bauhausissa viime lauantaina ja saapuivat kotiin tällaisen liilahtavan juorun kanssa. Siis tietenkin ilman mitään nimeä ja hoito-ohjeita mutta kaverini onneksi tunnisti minkälaisesta otuksesta tässä on kyse :) Ilmeisesti pitäisi olla hyvin helppohoitoinen mutta kyllä minä sen ylihoitamisella varmaan hengiltä saan. Tämä on nyt sitten E:n oma kukka, samoin kuin seuraavan kuvan liilakukkainen phalaenopsis orkidea. Liila on tytön suosikkiväri, jos se vielä käynyt selväksi. 

 Tämä ostettiin sellaisessa kunnossa että yksi kukkavana oli mennt poikki ja toisessa oli vielä jokunen kukka jäljellä mutta nyt kummastakin vanasta on kasvanut uusi "sivuvana" ja kohta meillä kukitaan taas :)

 Tämän ensimmäinen kukkavana alkoi kukkimaan jo toukokuun lopulla ja kasvatti toisenkin vanan, joka nyt vetelee viimeisiään. Ollaan siis koko kesä saatu nauttia kauniista valkoisista kukista. Parhaimmillaan kummassakin vanassa oli yksitoista kukkaa auki.

 

Tässä vielä vähän pirteämpi kuva Evestä, kun edellisen postauksen kuva oli vähän ankea :D Nyt se on jo ihan palautunut koitoksesta. 

Ihana oma aika ja paskamyrksy

Se hetki, kun olet juuri saanut molemmat lapset nukahtamaan ja siinä samalla viikattua täyden pyykkikorillisen puhtaita vaatteita kaappiin ja painanut makuuhuoneen oven varovasti kiinni. Se hetki on aika ihana. Joskus. Yleensä se ihana oma aika (väsynyt ja raihnainen) alkaa vasta kun on ensin saanut kodin päivän jäljiltä joten kuten järjestykseen. Illat varsinkin ovat yhtä hulabaloota kun haetaan mies töistä, kokkaan hädissäni ruokaa, E levittää tavaroitaan pitkin maailmaa, syödään, vien koirat ulos, tehdään iltatoimet, luetaan satuja ja vihdoin ne on kummatkin unessa. Illallisen jälkien siivoaminen ja yleisen järjestyksen pito jää väkisinkin sille "omalle ajalle". Iltaisin jos jotain aikaa onkin niin se käytetään mielummin lasten kanssa olemiseen kuin siivoamiseen. Joudun muutenkin sanomaan ihan liian usein että äiti tekee nyt sitä tai tätä eikä kerkeä leikkimään. Välillä ei kanssa vaan huvita leikkiä ukkeleillä "ikävää rölliä ja hyviksiä" tms. Viikonloppuisin hommassa on sentään vähän enemmän tolkkua ja niinä päivinä kun ruokaa ei tarvitse valmistaa tai miestä hakea töistä. Onneksi me ei olla mitään kauhea riitelevää sorttia koska riidan paikkoja meidän arjessa kyllä olisi :P

Sitten kun minullahan ei muuta olekaan kuin aikaa ja extra energiaa niin Evelle pukkasi päälle viikon kestänyt ripuli. Koira oli kuusi päivää ihan ruikulla ja päästeli sisällekin moneen otteeseen. En ole ikinä kokenut koirieni kanssa mitään vastaavaa. Hyi yök kun sitä paskavelliä riittikin. Seinille asti. Neljäntenä päivänä soitin lekurille ja päätin kokeilla jotakin bakteerimömmöä ja erikoisripuliruokaa, jotka eivät ainakaan kahden vuorokauden jälkeen olleet vielä auttaneet. Kuudentena päivänä vein koiran lääkäriin ja sain sille antibioottikuurin. Tänään ollaan jo about normaalitilassa, kun viiden päivän kuuri loppui. Paskaepisodi kustansi yhteensä n. 120 €

Puhtaat astiat odottaa koneessa ja likaset koneeseen pääsyä.

 Vauvan syöttötuolin ympäristön puhdistukseen kuluva aika ja vaiva on suoraan verrannollinen lapsen ikään ja ruuan koostumukseen. Vajaa seitsemänkuinen ei vielä syö ihan hirveän siististi. Kolmevuotiaan syömisympäristön puhtaus ei monesti paljon eroa vauvan vastaavasta...

 Tässä on ihan todella hyvä iltatilanne. Melkein kaikki tavarat paikoillaan. Mutta olinkin jo kerennyt siivoamaan ennen nukkumaanmenoaikaa hahhahahaaa.

 Meidän sohva on vuodesohva ja jos se avataan niin sillä on taipumusta jämähtää auki aika pitkiksi ajanjaksoiksi. Se vie tilaa mutta se on jotenkin kiva pesä systeemi. Ja pissavaippa kannettavan vieressä on aika vakio. Tänään imuroin ja pesin lattiat ja laitoin taas auki jämähtäneen sohvan kasaan.

 Eve karanteenissa. Pienen peiton annoin ja tietenkin senkin päälle piti päästää. En valehtele kun kerron, että tämä alue oli kokonaan tuollaisessa paskavellissä ripulipäivä kakkosena. Oli ihan "mukavaa" tulla kotiin ja alkaa siivoamaan.

 Even toipumisajan iltaruoka. Antibioottitabletti, hyvää bakteerimössöä ja ripuliruokaa, jota piti antaa vähän melkein joka tunti. Koira oli rasittavan täpinöissään koko ajan kun ruokaa sateli pitkin päivää.

Sunnuntaiulkoilua

Hei taas! Meidän viimeviikonloppuun sisältyi muun muassa kahvittelua suomiamammojen kanssa, Ikeassa käyntiä anopin kanssa ja sunnuntaiaamun ulkoilua metsässä ja rannalla. Mies kävi lauantaina työpaikan porukan illanvietossa ja hoidin lapset yksinäni nukkumaan. Hyvin se kyllä yleensä menee, ettei siinä mitään. Oli vain päässyt unohtumaan koko juttu kun mies ei ollut muistuttanut kuin vasta puolitoista tuntia ennen. Vein lapset sitten sunnuntaiaamuna ulkoilemaan että isukki saisi nukkua rauhassa. Käytiin ensin tosiaan Úlfarsfellin rinteille istutetussa metsikössä samoilemassa rattaiden kanssa. Minulla oli I rattaissa ja E:llä omansa :) Päätettiin että ensi kerralla jätetään kaikkien rattaat kotiin ja I saa matkustaa kantorepussa. Sen verran oli hankalakulkuista. E poimi itselleen monia kivenmurikoita ja käpyjä kotiin vietäväksi, vaikka äiti vähän yritti vaimentaa keräysintoa.

Sitten mentiin vähän rannalle, ihmeteltiin vanhan laiturin jäänteitä, simpukankuoria ja kuivahtaneita ravunkuoria. Lapset oli kyllä niin ihanan reippaita ulkoilijoita kummatkin.