Heima

Kotona taas. Rauhallinen ilta melko aikaansaavan päivän päätteeksi. Mies on viihteellä ja minä polttelen kynttilöitä kaikessa hiljaisuudessa. Osaispa heittää vielä tietokoneella vesilintua, mutta ei. Oli oikeastaan mukavaa tulla takaisin kotiin vaikka ennen lomaa oli sellainen olo että pakko päästä täältä nyt heti jonnekin ja kotiinpaluukin vähän masensi vielä Húsavíkissa. Oma koti on kuitenkin oma ja koti. Vaikka olis sitä voinut teoriassa jäädä sinne appiukonkin luo taas asumaan :D

On menossa E: kesäloman kotipäivä numero kaksi. On mennyt ihan mukavasti, vaikka aluksi vähän pelkäsinkin totaalikyllästymistä tapahtumarikkaiden reissupäivien jälkeen. Kotona oli kasvitkin hengissä ja chileissä paljon valmista satoa. Kuvat on tosin otettu jo ennen lomareissua kun keräsin muutaman jo kypsyneen chilin.

Nämä ei olleet sitten mistään kotoisin, ei mitään tulisuutta tai makua. Mutta oranssi lajike olikin sitten tosi tulinen ja satoisa. Niistä ei olekaan nyt kuvia.

Yksikään kasvi ei ole vielä (koputtaa puuta) päätynyt lattialle.

Terveisiä Húsavíkista

Täällä ollaan oltu tiistai-illasta asti. Sitä ennen oltiin kolme yötä Húsafell nimisessä paikassa aivan Langjökull nimisen jäätikön lähellä. Oltiin telttavaunun kanssa liikkeellä ja ilma oli melko surkea lämpötilan noustessa parhaimmillaan vain reiluun yhteentoista asteeseen ja sateiden "helliessä" meitä jokaisena päivänä. Juuri sitä mitä tämä kesä on täällä ollutkin. Oli silti ihan mukavaa ja joka-aamuinen uinti lämpimissä uima-altaissa häivytti jopa yöllä kylmissään tehdyt lähtöpäätökset :) Nukuttua tuli todella huonosti kun oman kylmyyden lisäksi oli huoli E:n lämpimänä pysymisestä, vaikka sillä olikin kunnon makuupussi, meidän tavallisten peittojen sijaan. Välillä E yritti tulla pussista pois ja olin ihan hermot riekaleina että nyt se kyllä jäätyy kuoliaaksi. Kaksivuotiaan unentokkuraisen lapsen raivo yöaikaan keskellä leirintäaluetta ei ole kuitenkaan kenellekän kivaa kuunneltavaa, joten pakko oli antaa toisen olla miten halusi. Torkahtelin siis katkonaisesti ja tarkkailin lapsen elintoimintoja. Rankkaa :D Joka aamu herättiin kaikki kuitenkin ihan terveen värisinä ja elossa. Päivät menivät kivasti kokkaillen, syöden, uiden, nukkuen ja lähiympäristöä tutkien. Koiratkin olivat mukana mutta ne viettivät suurimman osan ajastaan leirintäalueella.

Húsavíkissa elämä on niin leppoisaa ja rentouttavaa. Koirat saavat olla pihalla (sään salliessa...), E:llä on tutkittavanaan kivoja "uusia" leluja ja meillä on appi ja miehen veli auttamassa lapsenviihdytyksessä. E:n mielestä oli kivaa käydä katsomassa isoisoäitiä vanhainkodissa ja hoki jo automatkalla että "kattoo langammaa, kattoo langammaa" :) Uimassakin ollaan käyty kahdesti ja tänään tiedossa ainakin lisää sukulointia.

Kuvituksena taannoisen linturetkeni kukkakuvia.

Retkellä kahlaajien valtakunnassa

Tyttökaverini Suomessa lähtivät porukalla mustikkametsään, eväineen kaikkineen päivineen. Voi kuinka olisin tahtonut olla mukana! Piti sitten tyytyä omaan seuraan ja lähteä eväsretkelle Geldinganesiin lintuja häiriköimään. En nyt varsinaisesti niitä yrittänyt häiritä mutta ne ottivat tuloni kyllä hirveän huonosti. Kamalan mekkalan saattelemana sain kulkea ja tiirojen pesimäalueen kohdalla vedin jo huppua päähän kun ne tekivät syöksyjänsä epämiellyttävän läheltä. Mietin jo että ei hemmetti, en kyllä halua kulkea tästä enää toista kertaa mutta jatkoin silti matkaa. Välillä satoi vettä ja oli muuten vain harmaata mutta pari kertaa käväisi aurinkokin näkyvissä. Muita ei tullut vastaan. Evääni sain syödä melko rauhassa rannalla, jossa uiskenteli haahkanaaraita ja tepasteli meriharakoita. Pari meriharakkaa ja yksi punajalkaviklo seisoivat vartipaikoillaan ja pitivät varoitusääntä koko evästaukoni ajan mutta muut eivät minusta niin välittäneet. Paluumatkalla satoikin ja ehkä sen takia tiirat jättivät minut rauhaan tai olivat todenneet minut harmittomaksi. Vastaan tuli nainen vapaanaolevan mopsin kanssa, joka kuulosti aivan hirveältä. Kamalaa rohinaa raukan hengitys.

E:llä ja miehellä enää kaksi päivää hoitoa ja töitä jäljellä ja sitten kummallakin alkaa kesäloma. Sitten me lähdetään lomalle :)

Haahkaemo yhden sukeltelevan poikasen kanssa. 

 Meriharakka

 Mustapyrstökuiri

 Tämä suosirri päästi tosi lähelle, oli varmaan nuori.

 Punajalkaviklo kaukaisuudessa.

 Pikkukuovi

 Pikkukuovi torkuilla kiven päällä. Yhdellä jalalla seisoen tietysti.

 Punajalkaviklo. Ei tartte miettiä mistä on saanut nimensä :)

 Ja vielä epäluuloinen meriharakka, joka ei lämmennyt edes heittämilleni leivänmuruille.

Tällä rannalla evästelin, mutta tämä kuva on talvelta ja vesi oli nyt matalammalla laskuveden aikaan. Kuvittele vain keltaisen ruohon tilalle vihreää ja pieniä luonnonkukkia sekä väinönputkia sinne tänne :) Tällä kertaa ei tullut maisemakuvia räpsittyä vaan keskityin menomatkalla lintuihin ja takaisintulomatkalla kukkiin.

Langavatn yms.

Kuvat ovat kesäkuun loppupuolelta kun käväisin koirien kanssa aamulenkkeilemässä vähän muissa maisemissa. Käveltiin retkeilypolkua pitkin Langavatn nimiselle järvelle, joka itsessään ei ollut kovinkaan hääppönen, mutta matka sinne ihan kiva. Pusikossa näin myös miehen makuupussissa lukemassa lehteä :D Lava-auto täynnä työkaluja yms. oli miehellä parkkeerattuna vieressä. Nähtiin myös söpö kirkko, joka oli jonkun kesämökin pihapiirissä.

Alkavasta viikosta tulee tapahtumarikkaampi kuin yleensä. On nevolaa ja ultraa ja E:n viimeinen hoitoviikko perhepäivähoidossa. Sitten lähdetäänkin reiluksi viikoksi Húsavíkiin. Odotan innolla :) Sitä varten täytyy tietenkin pakata ja suunnitella. Kasvejakin täytyy vähän uudelleensijoittaa varjoon ettei ne ihan kupsahda meidän poissaollessa.

Olot on vähän mitä on. Nälkä, pissahätä ja lievä pahoinvointi vaivaa.

Loistokarilla

Suomivierailulla pääsin nauttimaan parhaasta seurasta Turun kauniissa saaristossa, kun kävimme tyttöporukalla Ukkopekan illallisristeilyllä. Ystäväni A oli saanut ilmaisliput neljälle ja sehän oli sitten kuin meille tehty :) Ilma oli ihan hyvä vaikkakin vain yksi meistä oli kunnolla pukeutunut kylmää merituulta vastaan. Se en ollut minä :P Onneksi laivalta sai lainaksi kunnon maihinnousutakkeja, jotka eivät olleet ihan viimeisintä muotia mutta pitivät hyvin lämpimänä. Ukkopekka on vanha höyrylaiva, joka tekee illallisristeilyja Loistokarin pienelle saarelle. Saarelle valitaan joka kesä emäntä ja isäntä, jotka asuvat saarella ja valmistavat mm. savukalaa. Itse illallinen syödäänkin Loistokarilla ja lisäksi on mahdollista tanssahdella haitarimusiikin tahtiin. Ruoka oli todella hyvää ja kalapainotteista. Vedin lämminsavukalaa koko vuoden edestä, sillä täältä sitä ei saa. Ruoka sujahti todella sujuvasti alas valkoviinin saattelemana, sillä tuolloin en (onneksi) vielä ollut tietoinen pullasta uunissani :P

Matkalla Loistokarille saimme alkupalalautasen, josta tietenkin unohdin ottaa kuvan.

Loistokari näkyy pienen purjeveneen takana.

Loistokari

NAM NAM!

Takaisin ihanan Aurajoen rannalla :)