Hiirikäsi

Kourallinen hiiriä tässä teille vaan :) Viimekuussa kuvattu ensimmäisten aurinkoisten päivien valon tunkeutuessa asuntoon <3 Huomenna kylvän ekat siemeneni ja alan virittäytymään kevääseen. Se on nimittäin tämän viikon jälkeen jo maaliskuu eli kevät! Nyt otan vielä toisen kupposen teetä ja menen katsomaan yhden jakson Broadchurchia. Tosi hyvä sarja hienoilla maisemilla ja jännittävällä juonella.

Terveisiä monivuotisesta sodasta!

Mitä mainiointa maanantaita! Täällä on ollut kylmiä pakkaspäiviä mutta aurinko on silti näyttäytynyt ja paljastanut kamalan karvahelvetin, jota myös meidän kodiksi kutsutaan. Niinpä olen viettänyt lukuisia hetkiä tehoimuroiden ja koiria harjaten. Käyn loppumatonta sotaa vihollista vastaan, jota en voi voittaa. Hetken päästä täällä on taas ihan yhtä karvaista mutta lohduttaudun sillä että kummastakin koirasta alkaa kohta olla kaikki mahdolliset karvat lähteneet. Eve varsinkin on tällä hetkellä sellaisen kapisen rotan näköinen että melkeen hävettää. Jopa miehen sisko kysyi että miksi se on noin laiha eikä hän yleensä kiinnitä koiriin mitään huomiota. Koirahan ei ole sen laihempi kuin yleensäkään mutta ihmiset luulee niin koska karvat eivät ole paikallaan antamassa muhkeampaa vaikutelmaa. Ei Evellä ole muutenkaan kovin muhkeaa karvapeitettä täkäläisiin näyttelylinjaisiin huskyihin verrattuna. Suomessakin joku kerran koirapuistossa totesi Evestä että "Ai tuolta husky näyttää kun se on trimmattu." Toinen mieleen jäänyt lausahdus samaisessa puistossa oli "Miksi se on noin laiha? Ai niin, kun sillä on nälkä." Koira ei ole kyllä mitenkään aliravittu mutta vaan tosi hoikka ja hyvä niin.

Ihmiset muutenkin usein olettaa huskyjen olevan paljon isompia ja raskaampia kuin ne onkaan. Evekin on tosi iso nartuksi. Varsinkin kilpalijaisissa huskyissa esiintyy tosi kevyitä narttuja. Meilläkin oli yksi koira jota me kutsuttiin taskuraketiksi :D Se oli nopea ja ahkera tekemään töitä mutta tosi kevyt ja sellaineen kainaloon kopattaavaa mallia hehe. Laitanpa kuvan siitä tähän.

Felice pikku söpöliini. Mitähän sillekin mahtaa nykyään kuulua...

Löysin noita Felicen kuvia etsiessäni tällaisenkin vanhan kuvan jostakin entisestä elämästä. Siellä istun minä jonakin toukokuun päivänä katselemassa meidän koiria rekikoiraharrastajien viikonloppuleirillä. Näitä juttuja on välillä kyllä ikävä. Noista koirista on enää vain kaksi meillä, ihan kauimmaiset Anu ja Boris. Tämä on otettu varmaan vuonna 2006.

Helmikuinen kirpsakka aamulenkki

Nämä kuvat ovat perjantaiaamulta kun mentiin Geldinganes niemelle koirien kanssa. Niemen yhdistää mantereeseen vain kapea kannas ja kun kannaksen parkkipaikalla ei ollut auton autoa ( itse niemelle pääsee vain kävellen) eikä siihen aikaan ja siinä säässä kukaan varmaan niemelle asti olisi kerennyt kävellä uskanlsin pitää kumpaakin koiraa vapaana ja käppäilimme vähän matkan päässä sijaitsevalle veneenraadolle. Oli kylmä ja vielä hämärää mutta ah niin ihanaa kun kerrankin sai antaa koirien vapaasti tutkailla rantoja.

Huomenna meille tuleekin yövieraita ja vieläpä ihan suomalaisia sellaisia :)

Biitsiä ees taas.

Niemelle vievä tie.

Kannaksen ja niemen välinen matala merenpoukama oli jäässä. Täällähän meri ei jäädy kuin ihan vain joissakin rantapaikoissa.

Tuu jo! Välillä ei ole hajuakaan missä Eve liikkuu kun se maastoutuu niin hyvin talviseen maisemaan.

Haahkaparvi.

Eve löytää aina kaikkia herkullisia välipaloja...

Pääseeköhän tästä alas? Miettii Eve, oka päätyi kuin päätyikin luistelemaan juuri tuosta alas.

Indi se totesi että ei todellakaan mennä tuosta alas ja kiersi toista kautta.

Taitais jalat kastua jos tuon laittais vesille.

Naulatkin nähneet parempia päiviä.

Kattokin hiukan vuotaa.

Maalia sentään on vielä hiukan jäljellä.

Meriharakoita.

Pölinää ja infinity huivi

Jestas kun viikko taas vierähti. Ei meinaa perässä pysyä! Täällä on harmaa ja epävakainen sää näin maanantaina mutta ei se meitä haittaa. Viimeaikojen märkä sää on kivasti sulattanut jäitä pois kaduilta ja pyöräteiltä ja pääsee taas kävelemään. Tai on sitä kävelty jäästä huolimatta mutta nyt on paljon helmpompi edetä :) Tekis mieli kokeilla anopin pyörää, mikä on meillä lainassa mutta siinä on renkaat ihan tyhjät eikä me omisteta pumppua. Jospa vaikka viikonloppuna sitten. Tylsää kun viikonlopuiksi kasaantuu aina kaikki ja nekin hurahtaa ohi niin ettei huomaakaan. Arkipäivinä ei vaan ehdi ainakaan mitään mikä edellyttäisi miehen mukanaoloa. Täällä sulkee liikkeet ovensa myös yllättävän aikaisin. Tai ainakin minusta tuntuu siltä.

Hmm. Eipä tässä nyt oikeen ole mitään tarinoitavaa tai uutisoitavaa. Sen voisin sanoa että olen tosi pettynyt Suomen euroviisujen esikarsintojen osallistujiin. Siellä oli yksi kappale, joka oli omasta mielestäni ihan kiva muttei silläkään mitään pisteitä saada. Muutenkin koko UMK on aika kumma formaatti, jos siis tosissaan yritetään löytää euroviisuvoittajaa.

Kuulostanpas mä negatiiviselta :D Perisuomalainen valittaja ei ole minusta mihinkään näinä ulkomaanvuosina hävinnyt. Tammikuussa tuli muuten neljä vuotta Islantia täyteen. Tulevista vuosista ei taas tiedä kukaan. Olen saanut jostakin päähäni että haluaisinkin valjakollisen rekikoiria ja kasvatattaa ja kilpailla niillä. Kaikkea sitä! Minä kun olen useasti vannonut että ei koskaan enää koiria, ei koskaan enää isoja koiria, ei koskaan enää pohjavillaisia koria jne. Satunnaiselle lukijalle tiedoksi että perheelläni on ollut siperianhuskykenneli. Että en minä ihan tuulesta tätä ajatusta ole temmannut. Viimeaikoina on tullut seurattua facebookin huskyryhmiä "sillä silmällä" että jos joskus minäkin vielä olisin mukana. Seuraan minä yhtä new forest poni-ryhmääkin silmä kovana, ihan niin kuin mulla muka olis siihen jotakin tarvetta :D Hevosesta haaveilen kyllä mutta jos me täällä asutaan niin sen rotu on tasan tarkkaan islanninhevonen eikä mikään muu. Täällähän ei muita oo eikä tuu.

No semmonen postaus tällä kertaa. Kävin tässä välissä koirien kanssa hakemassa E:n ja nyt sillä on välipalaksi "pullantuoksuisen" äidin leipomaa muffinssia ja maitoa. Mulla on lasi fantaa :) Olivat olleet ekaa kertaa ulkona leikkikentällä sitten E:n aloittamisen ja oli tullut lunta ja tuullut kovasti kun olivat saapuneet sinne. Kaikki kolme muuta lasta olivat olleet ilmasta järkyttyneitä paitsi meidän ulkoilma-E, joka oli vain painellut leikkimään :) 

Tässä tällainen vähän rekikoiria ja hevosia ajankohtasempi kotieläin ja E:n kommentti tähän kuvaan on että "aaaaa". Sillai sanotaan aina kun kosketaan toisia nätisti :)

 Sitten tässä tällanen selfie, jossa mannekiinaan tekemääni infinity huivia. Tämä on tehty käsin ilman puikkoja ja siinä meni noin tunti. Ohjeet löytyvät tästä linkistä.

Aamulenkki

Tässä on perjantain aaamureippailun kuvasaldoa. Käveltiin meille ihan uusi reitti ja sieltä olikin hyvät näkymät kaikkialle. Välillä mentiin ihan rannassa ja välillä noustiin korkeammalle. Oli kiva pikkupakkanen ja kerettiin yhdelle kukkulalle juuri kun aurinko nousi tarpeeksi korkealle värjätäkseen maailman kultaiseksi :) Toivottavasti näistä välittyy kauniin tammikuisen pakasaamun tunnelma.