Tällä hetkellä on säät sen verran viilenneet ettei ole oikein ollut innostusta lähteä poluille seikkailemaan. Lisäksi minulla on ärsyttävää hammassärkyä viisaudenhampaan seutuvilla ja hammaslääkäriin on vielä aikaa muutama viikko! Kovasti olen nyt yrittänyt selättää tulehdusta harjaamalla kolme kertaa päivässä, hammaslankaamalla ja käyttämällä suuvettä mutta ihan vielä ei ole ainakaan tepsinyt. Pyydän kyllä hammaslääkäriä nyt poistamaan tuon ikävän viisaudenhampaan kun se aina säännöllisin väliajoin minua kiusaa. Se on sillä lailla osittain näkyvissä ja osittain sen päällä on ihoa ja sinne hampaan ja ihon väliin pääsee epäpuhtauksia ja se tulehtuu. EI kiva!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2019
Kivoja polkuja
Tällä hetkellä on säät sen verran viilenneet ettei ole oikein ollut innostusta lähteä poluille seikkailemaan. Lisäksi minulla on ärsyttävää hammassärkyä viisaudenhampaan seutuvilla ja hammaslääkäriin on vielä aikaa muutama viikko! Kovasti olen nyt yrittänyt selättää tulehdusta harjaamalla kolme kertaa päivässä, hammaslankaamalla ja käyttämällä suuvettä mutta ihan vielä ei ole ainakaan tepsinyt. Pyydän kyllä hammaslääkäriä nyt poistamaan tuon ikävän viisaudenhampaan kun se aina säännöllisin väliajoin minua kiusaa. Se on sillä lailla osittain näkyvissä ja osittain sen päällä on ihoa ja sinne hampaan ja ihon väliin pääsee epäpuhtauksia ja se tulehtuu. EI kiva!
maanantai 22. heinäkuuta 2019
Oikeaa lomailua
Jos tuo loman alkuosa oli raskas niin täällä on kyllä ollut aika leppoisaa. Kolmesta illasta olen yhtenä joutunut itse kokkaamaan ja kauppaankin olen eksynyt vasta tänään. Siivoamista olen harrastanut vasta sen verran että lapsieni jäljet olen ruokailujen jälkeen putsannut ja se on siinä. Roskiskaappi on kyllä sen näköinen että sitä ei ole taidettu vielä tänä vuonna siivota mutta ihan sama, ei ole minun roskiskaappini :D Miten ne muiden sotkut ja epäjärjestys ei vaivaa sillä lailla kuin oman kodin?? Kumma juttu. Ilmat eivät ihan ole olleet Reykjavíkin tasoa mutta ei silti mitenkään pahat. Kumpanakin päivänä ollaan käyty uimassa ja muutenkin ulkoiltu lähempänä tai kauempana ilman tiukkoja aikatauluja tai mitään pakollisia juttuja. Ihanaa kun ei ole edes sitä uimakoulua. Ei sekään mikään iso juttu ollut mutta silti jokin pakollinen juttu joka arkiaamu kaksi viikkoa. Kyllä joskus pitää olla ihan vain ilman yhtikäs mitään velvoitteita.
Nyt taidan laittaa tämän pikkupostauksen pakettiin ja lueskella hieman muiden blogeja ja mennä sitten tuutimaan. Lapset eivät ole tajunneet, että lomalla saa vaikka ihan vaan nukkua niin kauan kuin äitiäkin nukuttaisi :D Kuusi vuotta aikaisia aamuheräämisiä joka ikinen aamu on saanut minut unelmoimaan sellaisesta ajasta ettei kukaan tarvitse minua sillä sekunnilla kun silmänsä aukaisee.
Nyt taidan laittaa tämän pikkupostauksen pakettiin ja lueskella hieman muiden blogeja ja mennä sitten tuutimaan. Lapset eivät ole tajunneet, että lomalla saa vaikka ihan vaan nukkua niin kauan kuin äitiäkin nukuttaisi :D Kuusi vuotta aikaisia aamuheräämisiä joka ikinen aamu on saanut minut unelmoimaan sellaisesta ajasta ettei kukaan tarvitse minua sillä sekunnilla kun silmänsä aukaisee.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2019
Laugardalurissa
Torstaina tapahtui kummia kun käly huijasi meidät piknikille Laugardalurin puistoon. Lämpötila hipoi kahtakymmentä ja auringossa oli tällaiselle viileämpään ilmastoon jo tottuneelle aika tuskaista :D Meidän lapset kulkivat pitkähihaisissa ja lakit päässä kun taas serkkunsa olivat melko paljastavissa tamineissa. Aikamme siinä käveltyämme ja sopivaa paikkaa etsittyämme läysimme kuin löysimme näitä islantilaisia mielyttäneen paikan. Minä olin kyllä vähän eri mieltä mutta jattelin että antaa nyt olla kun kerrankin ollaan ulos päästy tällaisella ilmalla koko porukalla.
Käly oli pakannut kaikille eväsleipiä mukaan ja pikku M veti niitä oikein kaksin kappalein ääntä kohti. Hän on sellainen ruokaa arvostava sielu katsokaas. Ruokailun jälkeen vaihdettiin paikkaa ihan itse kasvitieteelliseen, jonne luulinkin meidän olleen koko ajan matkalla. Näistä kuvista ei ehkä ihan heti tule Islanti mieleen :) Älkää huoliko. Kyllä täällä karua ja puutonta maata riittää ihan kiitettävästi. Tämä nyt on tällainen keinotekoinen vihreä kaupunkikeidas kaiken karuuden keskellä.
Suosittelen kyllä Laugardaluria jos lasten kanssa viettää tässä kaupungissa aikaa. Kasvitieteellisessä on vielä hauska kasvihuoneeseen tehty kahvila, jonka lammessa ui kaloja.
Imetys kunniaan!
Kuusi lasta ja kolme aikuista muodosti jo melkoisen joukkion :)
Laugardalurissa ihan kasvitieteellisen vieressä on myös kotieläin- ja leikkipuisto perheille, jossa nyt ei kyllä käyty mutta katseltiin eläimiä aidan takaa.
perjantai 19. heinäkuuta 2019
Raskasta lomailua
Kylläpäs on olleet voimavaroja vieviä nämä kaksi viimeistä viikkoa. Lapset ja mies ovat olleet nyt kotona puolitoista viikkoa ja uimakoulua on kestänyt myös kaksi viikkoa. Tänään se uimakoulu sitten loppui ja me hurautettiin pohjoiseen oikealle lomalle. Täällä on kiva lomailla kun tuntuu että kotonaan olisi mutta ei kuitenkaan ole. En joudu kauheasti miettimään kotitöitä tai ruuanlaittoa ja pian saapuvat miehen sisko ja hänen lapsensa meidän lapsien seuraksi. Silti tiedän miten täällä kaikki toimii enkä tunne olevani VIERAS vaan joku, joka pitkän ajan jälkeen tulee taas takaisin. Asuttiinhan me tässä talossa yli vuosi ja saatiin meidän ensimmäinen lapsikin täällä asuessa.
En tajua miten se onkin jotenkin NIIN raskasta olla kaikkien lasten kanssa koko ajan :D En tiedä onko se se isompien lasten tappeleminen vai se, että milloinkaan ei saa olla rauhassa ihan itsekeesen vai mikä. Meneehän ne illalla tietenkin nukkumaan mutta silloin olen jo ihan dööden ja valmis itsekin sänkyyn. Eniten nautin aamupäivävapaista, jolloin olen vielä pirteä ja jaksan puuhaillakin jotain itsekseni. Pitäisi älytä mennä aikaisemmin nukkumaankin, vaikka yleensä olen viimeistään yhdeltätoista sängyssä. Osan illoista vielä hyörin ja pyörin hyvän tovin ennen unenpäästä kiinni saantia ja herätys on normaalisti 6-7 välillä. Mutta kun jostain päästä sitä tahtoo olla yksin tai vain aikuisten seurassa. Mutta kai tämä on vaan tällainen vaihe. Lapset ovat vielä niin pieniä, että tarvitsevat apua monessa asiassa mutta toisaalta haluavat olla kauhean itsenäisiä ja osata itse. Siinä sitten tulee niitä turhaantumisia vanhempiin ja sisaruksiin leluista puhumattakaan. I varsinkin on sellainen että alkaa suuttuessaan paiskoa tavaroita ja läimiä ihmisiä. Miten niin kultaisesta ja ihanasta pojasta osaakin kuoriutua niin hermoja raastava tapaus kun on pahalla tuulella :'D
Etsittiin sopivaa hiekkaa myyvää yritystä ja tämmöisten kukkaistutusten vierestä sellainen läydettiin.
Tämä on nyt vihdoin oppinut nousemaan makuulta istumaan ja nukahtaa järjestelmällisestä joka kerta tähän asentoon.
E piirsi hienon omenapuun.
Muutakin lasten taidetta meillä esillä. Ylempi I:n ja alempi E:n teos.
Tähän me sitä hiekkaa tarvittiin. M sai synttärilahjaksi naapurilta saadun käytetyn hiekkalaatikon ja uutta hiekkaa :P Lahja oli mieleinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)