Juttu kiinnosti koska mekin asumme nykystandardien mukaan hyvin ahtaasti. Mutta tuossa jutussa puhuttiin myös siitä, kuinka omat huoneet ja väljästi asuminen on hyvin nuori ilmiö. Ihmiset ovat asuneet ahtaasti vuosituhansia ja voineet henkisesti kai ihan hyvin. Enemmän se on varmaan tottumiskysymys. Jos syntyy ja kasvaa ahtaisiin tiloihin, ei se ole mitään kamalaa. Se voi olla kodikasta ja luoda enemmän yhdessäoloa ja yhteishenkeä. Ehkä se opettaa toisten huomioonottamista ja suvaitsevaisuutta kanssaeläjiä kohtaan kun ei voi vaan paiskaista oman huoneen ovea kiinni ja huutaa että pysykää poissa.
En ole ainakaan vielä huomannut mitään ongelmaa lasten kanssa näin ahtaasti asumisessa. Eri asia on tietenkin kun lapset ovat huomattavasti vanhempia ja kaipaavat enemmän yksityisyyttä. Itse jouduin hetkellisesti jakamaan huoneen viisivuotta nuoremman veljeni kanssa kun olin itse 13 ja kyllä se nyt sujui. Vaikka sitä ennen olinkin saanut jo kauan nauttia omasta huoneesta. Muutimme silloin isosta omakotitalosta 2h + k maalaistaloon ja asuimme ahtaasti ennen laajennuksen valmistumista. Minusta oli vaan huikeaa asua maalla, ahtaudesta viis! Meidän kohta kolmevuotias ja kolmekuukautinen saavat luvan sietää toisiaan vielä hyvän tovin :) Vaikka en minä tässä haluaisi kovin kauaa asua pihattomuuden takia. Mutta asuinneliöitä on ihan riittävästi.
Tässä vähän huonolaatuisia kännykkäkuvia meiltä. Makuuhuoneen järjestyksestä kirjoitinkin oman kuvapostauksen tammikuussa. Nuo ikean kenkälaatikot ovat tosi käteviä tässä kapeassa eteiskäytävässä.
Tässä elämänvaiheessa on melkeen aina jotkut vaunut tai rattaat tässä sisällä.
Leikkimatto, sitteri ja hoitoalusta eivät myöskään ole mitään vakiovarusteita mutta kuuluvat tähän vauvavaiheeseen.
Keittiö jäi nyt pois kuvista pöytätasojen sotkuisuuden takia :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)