Ryhmänvaihto yms.

E on jo niin iso tyttö, että se vaihtaa muutaman muun lapsen kanssa isompien ryhmään maanantaina. Minusta tämä on vähän surullista kun meidän pieni tyttö ei olekaan enää ihan niin pieni mutta onhan se kumminkin. Ja toivon sydämestäni, että E tykkäisi olla uudella osastolla yhtä paljon kuin vanhalla. Onneksi tosiaan tulee niitä tuttuja kavereita mukaan ja osaston muut lapset ja hoitajat ovat kuitenkin melko tuttuja kun ovat yhdessä pihalla yms. Tässä päiväkodissa ei ole erikseen mitään pienten ja isojen pihoja, vaan kaikki ovat yhdessä.

Uudella osastolla E kerkeää olemaan vain muutaman päivän kun me jo lähdetäänkin suomilomalle :) Minä ja lapset mennään kahdeksi viikoksi sukuloimaan ja tapaamaan ystäviä. Ihanaa! Täytyy vain toivoa että lennot kahden pienen kanssa sujuu. Ja eiköhän ne suju. Se vaan että lento on keskellä yötä eli meidän vuorokausirytmi heittää häränpyllyä vähäksi aikaa.

 Anoppi toi tuliaisia Lontoosta.

 

 Meillä kukittiin näin näyttävästi vielä jokin aikaa sitten.

Sopu sijaa antaa

Luin eilen tällaisen jutun viisihenkisestä perheestä, joka asuu 60:n neliön asunnossa Helsingissä. Jutussa oli haastateltu myös lastenprykiatria, jonka mukaan lapset voivat hyvin pienissäkin tiloissa, kunhan joku pieni oma paikka löytyy. Tällainen oma paikka voi hyvin olla vaikka oma sänky, johon saa vedettyä jotain verhoa eteen tms.

Juttu kiinnosti koska mekin asumme nykystandardien mukaan hyvin ahtaasti. Mutta tuossa jutussa puhuttiin myös siitä, kuinka omat huoneet ja väljästi asuminen on hyvin nuori ilmiö. Ihmiset ovat asuneet ahtaasti vuosituhansia ja voineet henkisesti kai ihan hyvin. Enemmän se on varmaan tottumiskysymys. Jos syntyy ja kasvaa ahtaisiin tiloihin, ei se ole mitään kamalaa. Se voi olla kodikasta ja luoda enemmän yhdessäoloa ja yhteishenkeä. Ehkä se opettaa toisten huomioonottamista ja suvaitsevaisuutta kanssaeläjiä kohtaan kun ei voi vaan paiskaista oman huoneen ovea kiinni ja huutaa että pysykää poissa.

En ole ainakaan vielä huomannut mitään ongelmaa lasten kanssa näin ahtaasti asumisessa. Eri asia on tietenkin kun lapset ovat huomattavasti vanhempia ja kaipaavat enemmän yksityisyyttä. Itse jouduin hetkellisesti jakamaan huoneen viisivuotta nuoremman veljeni kanssa kun olin itse 13 ja kyllä se nyt sujui. Vaikka sitä ennen olinkin saanut jo kauan nauttia omasta huoneesta. Muutimme silloin isosta omakotitalosta 2h + k maalaistaloon ja asuimme ahtaasti ennen laajennuksen valmistumista. Minusta oli vaan huikeaa asua maalla, ahtaudesta viis! Meidän kohta kolmevuotias ja kolmekuukautinen saavat luvan sietää toisiaan vielä hyvän tovin :) Vaikka en minä tässä haluaisi kovin kauaa asua pihattomuuden takia. Mutta asuinneliöitä on ihan riittävästi.

Tässä vähän huonolaatuisia kännykkäkuvia meiltä. Makuuhuoneen järjestyksestä kirjoitinkin oman kuvapostauksen tammikuussa. Nuo ikean kenkälaatikot ovat tosi käteviä tässä kapeassa eteiskäytävässä.

 Tässä elämänvaiheessa on melkeen aina jotkut vaunut tai rattaat tässä sisällä.

 Leikkimatto, sitteri ja hoitoalusta eivät myöskään ole mitään vakiovarusteita mutta kuuluvat tähän vauvavaiheeseen.

 Keittiö jäi nyt pois kuvista pöytätasojen sotkuisuuden takia :D

Ah hyviä päiviä

Perjantaina oli joku hetkellinen pohjamudissarämpimisolo. Launataina taas meni tosi kivasti ja elo on ollut siitä lähtien leppoista. Kiitos hyvän sään ja tutin! Minä en ole mikään tutinkäytön kannattaja mutta nämä päivät on menneet tutin avulla niin leppoisasti että joudun ehkä muuttamaan katsantokantaani :) E oli isänsä kanssa päiväkodin vanhempainyhdistyksen järjestämällä kotiläintilavierailulla launataina ja oli tykännyt kovin. Minä sain sillä aikaa hengailla kotona tuttinsa kanssa torkahtelevan I: kanssa. En nyt tunnu saavan aikaiseksi mitään kunnon postausta mistään mutta hihkailen täältä vaan että elossa ollaan :D

 

Uusien rattaiden ihanuus

Myö mentiin ja ostettiin käytetyt Gracon sisarusrattaat perjantaina. Hurauttelin niillä pitkät ulkoilut viikonloppuna lasten kanssa ja olen tosi tyytyväinen että päätettiin hankkia ne. I nukkui takana makuupussissa makoisasti ja E:stä oli kivaa matkustaa etupenkillä. Alakoppaan mahtui paljon tavaraa ja kiidettiin niillä moneen leikkipuistoon minne ei yleensä jaksettaisi kävellä kun E:llä menee siihen niin kauheen kauan. Anut huono juttu on se, että sadesuojaa ei ole mutta virittelin eilisessä tihkusateessa meidän pikkurattaiden sadesuojan I:n makuupussin päälle ja E:llä oli sadetakki polvien ja jalkojen suojana. Nuo kuomut kuitenkin suojaa vähän jos ei sada vaakatasossa. Korkeiden kynnysten yli on aika työlästä mennä myös mutta semmosta se nyt on.

Tänään kävin lääkärissä poistattamassa yhden luomen ja kysymässä kurkustani löytämästäni patista. Menen verikokeisiin keskiviikkona mutta ei lääkäri ollut mitenkään peloissaan siitä. Katotaan nyt onko arvoissa mitään kummaa ja seurataan. Ihmeen rauhassa olen osannut olla kun minulla on taipumusta panikoitua tuollaisista jutuista. Paljon on auttanut kun olen kieltänyt itseäni koskemasta siihen :D Lääkäri, jolla kävin nyt on sama, jonka luona kävin Húsavíkissa muutaman kerran. Hän oli tosi kiva ja harmittelin kun en pääsisi enään noin kivan "omalääkärin" vastaanotolle kun muutettiin mutta hänkin muutti ja on nyt töissä meidän terveysasemalla :) Myöhemmin tänään on I:n kolmekuukautisneuvola ja tuo sama lääkäri on sielläkin mukana. I raukka saa ensimmäiset rokotuksensa :S

Miehellä oli synttärit ja tein kakun :)

Kukkiakin oli kun kerran juhlittiin.

Loput kuvat ovatkin lähinnä leikkipuistoissa kuvattuja. Niinku että miltä ympärillä näyttää kun siellä seistä törröttää :P

Torstaina kävin toisen Suomiäidin kanssa vaunuttelemassa ja lounaalla Mosfellsbærissa.