Voi luoja tätä päivitystahtia. Noh, luovuttaa en vielä meinaa. Jospa se bloggaus into, aika ja energia vielä jostain löytyisi.
Olimme E:n kanssa Suomessa käymässä ja tultiin viikko sitten torstaina takaisin kotiin. Kotiinpaluu ei ollut kovin hehkea, ettenkö sanoisi. Koiranakarvoja oli mielettömästi, kun imuriin ei oltu koskettu viikkoon, ja Evellä on karvanlähtö. Lisäksi mies on nyt innostunut sellaisesta pelistä, jossa juostaan pitkin maita ja mantuja etsimässä kuvitteellisia portaaleja yms. ja lähti tietenkin pian meidät haettuaan tekemään jotain "todella tärkeää" tähän peliin liittyen. E oli nukahtanut matkalla kentältä kotiin ja oli herättyään tosi itkuinen kaikesta väsymyksestä ja muutoksesta. Kaikessa kotiintulohässäkässä E vielä pissasi sohvalla (peiton päällä) istuessaan alleen ja ajattelin, ettei tästä voi kotiintulo enää huonontua. Vielä se kuitenkin vähän huononi, kun miehen veli tuli käymään tähän peliin liittyen ja pojat lähtivät yhdessä vielä jonnekin juoksentelemaan kun minä menin nukkumaan. Ei sitten rauhallinen koti-ilta olisi ollut mitään?
Seuraavana päivänä E meni päiväkotiin ja minä kurssille ja E:tä hakiessa huomattiin, että E olisi seuraavan viikon "viikon lapsi". Se tarkoitti sitä, että Edda nukke tuli meille viikonlopuksi ja sitä piti sitten kuljettaa mukana ja dokumentoida kuvin ja sanoin Eddan viikonloppua Eddan mukana tulevaan kirjaan. Osa lapsista on kai ihan innoissaan saadessaan tän Eddan kylään mutta ei E. Siispä meidän vanhempien piti muistaa ottaa Eddaa mukaan ja lavastaa jotain tilanteita että saatais kuvia siihen kirjaseen :P Suorituspaineita lisäs tietty se, että jotkut toiset perheet oli (tai siltä ainakin näytti) olleet tosi aktiivisia Eddan kanssa ja kirjoittaneet paljon. Saatiin me kuitenkin jotain aikaiseksi ja lopputuloksesta tuli musta ihan kiva. Sitä oli loppujen lopuksi ihan kiva tehdäkin, vaikka pääsin sunnuntaina sen takia vasta yhdeltä nukkumaan. Muita "viikon lapsena" olemiseen kuuluvia juttuja on että E:n kuva on koko viikon osaston ovessa, maanantaina ne luki yhdessä sitä Edda kirjaa ja katsoivat mitä Edda oli E:n kanssa tehnyt, tiistaina sai valita lauluja yhteislaulussa, keskiviikkona viedä yhden lelun mukaan päiväkotiin, tänään torstaina sai viedä kirjan ja huomenna kaikkien osastojen "viikon lapsille" lauletaan koko päiväkodin yhteishetkessä laulu.
Kurssilla olen ollut neljä viikkoa, joista reissun takia paikalla vain kolme. Vielä melkein viisi viikkoa jäljellä. Viikon päästä alkaa jo työharjoittelu päiväkodissa. Melko jännää. Ryhmäkin on alkanut tulla tuktuksi ja kaikkien nimet muistaa ja jotain taustastakin. Puolalaiset puhuvat keskenään puolaksi ja siitä me muut ei tietenkään ymmärretä mitään. Onneksi osa puhuu mielellään islantia tai englantia meidän muidenkin kanssa. Opettajat on olleet yleisesti tosi hyviä ja päteviä paria poikkeusta lukuunottamatta. Asiat on kyllä olleet melko yksinkertaisia ja ihan hirveästi en ole uutta päässyt oppimaan. Islannissa ja suomessa kun on niin samantapaiset toimintavat suhteessa lapsiin ja heidän hoitoonsa.
Muutama syksyinen kuva Suomesta.
Edda teekutsuilla.
