Kurssille ja vaivoja

Olen kehittänyt itselleni vissiin virtsarakontulehduksen. Ärsyttävää. Se ei vaivaa kauheesti mutta pelkään että se saattaa yhtäkkiä ärtyä kun olen tuolla kurssilla ja Suomessa. Minulla ei vaan ole mahdollisuuksia käydä terveyskeskuksessa ennen lähtöä joten saa nyt nähdä mitä sen kanssa teen.

Sitten meidän auto on ollut korjattavana perjantaista lähtien. Siihen piti kai vaihtaa jousi mutta olivat tilanneet vääränlaisen jousen ja sitten oli viikonloppu ja huominenkin on täällä pyhäpäivä. Niinpä saatiin lainaan vanha automaattivaihteinen Corolla. Vähän mälsää kun sillä ei voi koiria kuljetella mutta onpahan jokin ajopeli. Noi automaatit on toisaalta aika kivoja vaikka mun maastoajeluilla tarvitaan kyllä manuaalia :)

En ole oikeen pakannut mitään kurssia varten ja pitäis vielä viimeistellä pyöriäisten avausten exceltiedostot että voin toimittaa ne ohjaajille. Mulla on nyt oikeen deadlineja ja kaikkee :D Mutta nyt postaan tämän ja siirryn kullan kanssa katsomaan yhtä uutta sarjaa. Heissulivei!

Kuvat ovat Hvammstangista, jossa yövyttiin vieraiden kanssa yksi yö heinäkuun alussa. Kiva islantilaisittain iso pieni kylä ja leirintäalue oli hienosti varusteltu ja ilmeisesti ilmainen. Hvammstangi on kuuluisa hyljeretkistä ja -keskuksesta.

Pöö!!

Tulin takasin :) Ei, en ole valmistunut enkä pode mitään ylivoimasia vieroitusoireita bloggaamisesta mutta totesinpahan tässä tauolla ettei se mun valmistuminen nyt tähän bloggaamiseen kaadu ja keksin myös itselleni vielä paremman porkkanan :) Meinaan nimittäin palkita itseni viemällä minut ja miehen matkalle. Yhteen erityiseen kohteeseen mutta katsotaan miten käy! Sitä varten täytyy valmistua ja saada paljon rahaa lahjaksi ;) Vaikka kyllä se itse valmistuminen on jo ihan todella suuri palkinto itsessään.Sitäpaitsi haluan dokumentoida tämän kituuttamisen ajan että voin sitten myöhemmin katsoa taaksepäin ja olla tyytyväinen että se on ohi :)

Selostus kuvista lopussa.

Tämän hirmuisen pitkän vajaan kolmen viikon tauon aikana ei ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa. Työt ovat jatkuneet samanlaisina, paljon erilaisia asiakkaita ja erikoisia kohtaamisia päivittäin. Huomaan luokittelevani kansallisuuksia koko ajan stereotypioihin vain tajutakseni päivittäin miten mikään ei päde ja kaikki ovat niin yksilöitä. Kai se ihmisluonne vaan yrittää luokitella ja kategorisoida asioita.





Mutta saan ihan hirveästi hyvää mieltä ja energiaa mukavista asiakkaista ja taas toisinpäin. Joku voi olla vaikka kuinka mukava ja rupatellaan kuin mitkäkin vanhat tutut eikä haittaa vaikka toinen ei ostaisi yhtään mitään. Ja sitten on näitä kun ostaa kyllä isolla rahalla mutta en malta odottaa että astuvat ulos kaupasta. Varsinkin kun on yksin on joitakin asiakkaita vaikea kestää. Minä olen sellainen että autan ja palvelen ja "bend over backwards" miellyttääkseni asiakkaita. Joittenkin kanssa vaan ei synkkaa :) Yksi hassu juttu kävi tällä viikolla kun eräs mies halusi maksaa viidensadan euron setelillä pienet ostoksensa. En voinut ottaa sitä vastaan kun koko kassa ei läheskään riittänyt vaihtorahoiksi :D Kuka semmosia leikkirahoja kanniskelee taskussaan?







Sitten tuossa yhdessä vaiheessa oli Mærudagar kyläjuhla, mistä kirjoitin myös viime heinäkuussa. Viime vuonna oli samaan aikaan myös Sail Húsavík. Juhlien aikaan satamaan nousee ruokakojuja ja joka ravintolasta raikaa bändien tai yksittäisten artistien musisointia. Kaupunki on jaettu kolmeen eri osioon, joista jokaisella on oma värinsä. Alueiden asukkaat koristelevat talonsa, autonsa sekä itsensä asianmukaisella värillä ja lopuksi satamassa on ns. värien sekoittuminen ja kaikki pitävät hauskaa yhdessä myöhään yöhön. Homma kestää torstaista sunnuntaihin, jonka aikana on kaikenlaista ohjelmaa kaikenikäisille. Me käväistiin miehen kanssa katsastamassa maatiaskananäyttely, pässiarvostelu sekä paikallisen ratsastusseuran näytös jalkapallo-ottelun väliajalla. Mun tuli myös koemaistettua meidän kaupan viereen ilmaantuneen "laituribaarin" jalapenohampurilainen. Kahdesti koska en voinut olla ihan varma olisiko se yhtä hyvää lounasaikaan kuin keskellä yötä... Oli se. Niin ja osallistuttiin me myös perinteiseen Mærudagsbarsvariin. Baukurinn oli ihan tupaten täynnä innostuneista visailijoista, joten me istuttiin sitten ulkona. Ei voitettu mitään mutta hauskaa oli. Ja minä ahkerana tyttönä avasin kaupan joka aamu yhdeksältä kaikesta juhlinnasta huolimatta.





Ennen juhlia tänne saapui käly perheineen, mikä käsittää siis myös kolmevuotiaat kaksoset ja viisivuotiaan isosiskon. Kovasti ovat kasvaneet ja rohkaistuneet kaikki kolme eikä koiriakaan tarvitse panikoida ihan niin paljon kuin ennen. Isosisko, joka on jo päässyt suurinpiirtein yli pelkonsa, opettaa pikkusisaruksilleen miten koirien kanssa kuuluu olla :) Tossa jossain välissä sitä oltiin niin huomiokipeää ja kateellista pikkuisten saamasta huomiosta mutta nyt on selkeesti löytynyt se ison siskon rooli. Ihania lapsia ovat ja niin isoja jo. Isosisko oli kolmisen kuukautta kun minä ekan kerran tulin tänne Islantiin, joten olen saanut olla heidän elämässään mukana ihan pienestä pitäen. Harmittaa vaan kun ei ole noita omia lapsia vielä siunaantunut kun olisi ollut samanikäistä serkkua tarjolla. No onpahan sitten lapsenvahteja tarjolla :P

Ensi viikolla mulla alkaa sitten Nordnatur kurssi ensin täällä Islannissa ja sitten siirrymme Paraisille. En malta odottaa että mennään Suomeen! Kiva myös kuulla mitä ulkomaalaiset tykkää Islannista ja Suomesta. Osa kurssilaisista on suomalaisia tai issikoita mutta on myös "kolmannesmaalaisia" niin kuin yksi kiinalainen tuttuni Akureyrista. Harmittaa että jätän miehen tänne yksin pyörittämään kauppaa ja hoitamaan koiria taas yli kahdeksi viikoksi mutta se on nyt näin. Onneksi se on sellainen viilipytty eikä mikään hyperventiloija niin kuin minä :D Mutta siis kalajuttuja yms. tiedossa tännekin.

Haluaisin taas pitää enemmän sellaista päiväkirjamaista blogia enkä vaan sellaista kuvareportaasia. Tässä postauksessa nyt kuitenkin kuvia heinäkuun alun ihanasta kesäillasta kun istuimme koko pieni perhe autoon ja lähdimme ajelemaan vajaan viidensadan kilometrin matkan Reykjavíkiin vieraitamme hakemaan. Oli sellainen ihana valo, joka tulee pilvien raosta, paistaa läpi kostean ilman ja tekee kaikesta kultaisen. Myöhemmin nousi täysikuu ja yhden jälkeen yöllä saavuttiin perille. Silloin ei taas tarvinut miettiä että miks täällä asutaan :)