Arki ihan sekaisin

Hassua kun meillä kaikilla maailman ihmisillä on nyt jokin tällainen yhdistävä tekijä eli se korona. Meidän arkea haittaavat ihan samanlaiset rajoitukset kuin kotisuomessa tai vaikkapa Argentinassa asuvia. Kaikki miettivät tällä hetkellä samoja juttuja ja toivovat samaa asiaa eli tämän hässäkän loppumista. Itse en ole kovin huolissani kyseisen taudin saamisesta mutta minua huolettaa tämän maan terveydenhuollon kyky hoitaa niitä ihmisiä, jotka apua tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan. Islannissa on todella monta tartuntaa asukaslukua kohden mutta tietääkseni vasta kolme tehohoidossa. Yksi australialaisturisti kuoli missäpäs muualla kuin Húsavíkissa mutta hänen kuolinsyytään selvitellään vielä. Hänellä kuitenkin oli korona mutta hän oikeastaan kuoli sairaalaan sisään kävellessään että vähän omituista ja kielii ehkä jostain muustakin kuin pelkästä koronasta.

Meidän arki meni kyllä jo sekaisin aikaisemmin koska täällä oli pitkään kestänyt lakko, joka vaikutti paljon päiväkotien henkilöstöön ja sitä kautta meihin. Pieni miehemme sai olla päivähoidossa vain kaksi tai kolme päivää viikossa ja silloinkin vain kahteentoista asti. tätä jatkui siis useita viikkoja ja joka viikko oli erilainen. sitten lakko vihdoin loppui ja saatiin yksi viikko olla rauhassa kunnes voimaan astuivat nämä koronarajoitukset. Tällä viikolla I saa olla hoidossa kahtena päivänä ja E koulussa kahtena päivänä mutta nämä päivät eivät tietenkään ole samat vaan menevät ristiin. M saa sentään vielä olla normaalisti perhepäivähoidossa. No mutta. Ehkäpä tämä tästä vielä taas iloksi muuttuu :D Minähän olen vanhainkodissa töissä että en oikein voi kotiinkaan jäädä kun jonkun ne vanhuksetkin pitää hoitaa.

Kuvia uuden kodin ikkunoista ja pihalta.

Uusia tuulia

Hyvää päivää!

Ihana keväinen ilma ulkona ja minä se vaan istuskelen tässä sisällä tietokoneen ääressä mutta jos nyt kerrankin saisi jotain tänne bloggeriin asti. Monesti aina mietin bloggaamista mutta ei koskaan tunnu löytyvän sellaista hyvää hetkeä. Joko sitä on liian väsynyt mihinkään tai on jotain muuta tekemistä. Työkin haittaa harrastusta!! Mutta tänään on vapaapäivä eikä vielä kiire hakemaan ketään hoidosta. Hommia olisi mutta nekin voivat odottaa. Elämme vissiin niitä kuuluisia ruuhkavuosia :D 

Viime kerran jälkeen meidän asunto on mennyt myyntiin ja myyty, uusi ostettu ja sinne muutettu, vaikka edelleen on vanhassa vielä tyhjentämistä. Nyt on kuitenkin noin viikko takana uudessa asunnossa asumista ja edelleen on sellaista hakemista ja ihmettelemistä mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa. Vanha koti tuntui niin paljon kodilta ja siellä oli kaikki niin tarkkaan mietitty ja omilla paikoillaan arjen sujumisen helpottamiseksi, että tämä tällainen muuttosekasorto ottaa vähän koville. Viisi ja puoli vuotta vierähtivät nopeaan mutta lopulta oli annettava periksi ja vaihdettava vähän isompaan. Alleviivaan kyllä tuota vähän sanaa :D Tämä uusikin on aika tällainen pikkuinen viisihenkiselle perheelle mutta kyllä me tässä varmaan seuraavat viisi vuotta pärjätään hyvin. En viitsi vielä kauheasti kuvia laittaa täältä sisältä kun kaikki on niin sekaisin mutta mutta voin kertoa että asutaan vaihteeksi kuulkaa kerrostalossa ja ihan kuudennessa kerroksessa. Meillä on ihan kivan kokoinen parveke "taivasalla" ja vinoja kattoja ja kattoikkunoita. Ihastuin tähän kun tämä oli vähän sellainen erilainen kuin sellainen tavallinen perus kerrostaloasunto. Tämä on rakennettu -89 ja sisustus on luultavasti ihan alkuperäinen ja edellinen asukas kuoli tässä viime marraskuussa täytettyään juuri 90 vuotta. Että semmosta!

Mentiin myös miehen kanssa naimisiin vihdoin ja viimein! Se meidän joulukuinen Lontoon matka oli oikeasti sellainen etukäteiskuherruskuukausi ja helmikuussa asiasta tuli sitten virallista. Ei mitään juhlia eikä kerrottu kenellekkään vaan kutsuttiin ystäväpariskunta kahville ja toinen heistä sitten vihki meidät ja allekirjoitettiin paperit siinä kahvipöydässä. Hän siis saa vihkiä ihmisiä että ihan virallinen toimitus se oli :D

Eikä tässä sitten vissiin tähän hätään muuta, paitsi toki se, että käväisin Suomessa viimeviikonloppuna. Mummi täytti 80 ja me yllätettiin hänet niin että kaikki lapset ja lapsenlapset saapuivat paikalle kun hän kuvitteli juhlivansa vain kahdestaan vaarin kanssa :D Ihan mukavat, vaikkakin vähän rankat kaksi yötä Helsingissä. Oli muuten ensimmäinen Suomenmatka ilman lapsia sitten E:n syntymän. Vähän oli erilaista matkustaminen.

Helsinki oli kovin lumeton ja lähtiessä hyvin keväinen mutta kotiin tullessa minua tervehti hyvin valkoinen Islanti.