Kun isi ja äiti lähti ulukomaille

Niin siinä sitten kävi että herra ja rouva lähtivät parisuhteensa ihan ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanmatkalle jonnekin muuhun maahan kuin Islantiin tai Suomeen. Eihän siinä mennytkään kuin kolmetoista vuotta että tähän pisteeseen päästiin :D Mutta koska rouva ei ainakaan pysty olemaan vielä pienimmäisestä kovin kauaa erossa päädyttiin ulkomailla olemaan vain kaksi yötä. Kohteeksi valikoitui edullisten lentolippujen Lontoo, jossa allerkijoittanut onkin jo kerran käynyt mutta herra ei vielä koskaan aikaisemmin. Hotelliksi valikoitui vähän syrjemmässä oleva mutta erittäin mukava ja rauhallinen Hilton ja sieltä semmoinen vähän fiinimpi huone ihan erillismakuuhuoneella ja olohuoneella ja vielä jokinäköalalla. Ja voi että me tykättiin. Ihan vaan se hotelliluksus ja se, ettei mitään ollut pakko tehdä eikä kukaan tarvinut meiltä yhtikäs mitään. Aivan ihanaa oli siis ja varmasti mennään pian jonnekin uudestaan pikavisiitille.  Kiitos vaan kälylle ja anopille, jotka hoitivat katraan sillä aikaa.

Saavuttiin Heathrowille ja sieltä ulospääsy olikin vähän haastavampaa kuin täällä Keflavíkissa tai Helsingissä :D Käveltiin ja käveltiin ja käveltiin.

 Lontoon maanalainen on kyllä ihan super helppo ja mentiin sillä hienosti ristiin rastiin kuin vanhat tekijät.

 Oli hassua nähdä kukkivia kasveja joulukuussa. Ilma oli siinä plus kymmenen paikkeilla mutta siellä tuuli yllättävän kovaa. Tulopäivänä oli kyllä tyyntä ja ihmiset söivät vallan ulkona melko vähissä vaatteissa.

 Hotellihuoneessa oli hyvä valikoima lehtiä. Ihan kuin ne ois tiennyt että mistä mä tykkään :D

 Näkymät ikkunasta joelle.

 Meidän huone.

 Hotelli heti tuossa oikealla.

 Käveltiin kävelysillan yli joen toiselle puolelle.

 Huomattiin, että Lontoo oli kaikenlaisten kehoitus- ja infokylttien luvattu kaupunki.

 Sohossa syötiin Flat Iron nimisessä ravintolassa pihvit ja voi apua että oli hyvää!

 Kaikki oli hirveän simppeliä mutta todella hyvää.

Joulu

Joulu tuli ja meni, vaikka onhan sitä tavallaan edelleen jäljellä ja tänäänkin vielä syötiin jouluruokien rippeitä. Koristeet saavat jäädä loppiaiseen asti ja kovasti odotan vielä uudenvuoden juhlintaa kälyn herkkuruokien äärellä :) Joulukuun alussa sitä jotenkin tuntui siltä, että onhan tässä nyt vielä jouluun aikaa ja humpsista vaan se tulikin ihan älyttömän nopeasti. Otin tänä vuonna ihan iisisti ja tein vain ne asiat, mitkä jaksoin ja halusin. Suomalaisia jouluruokia en tehnyt muita kuin helppoja jauhelihapasteijoita valmisvoitaikinaan ja mätikastikkeen. Löysin vihdoin pienen kalan mätiä, mutta en tiedä kyllä ihan että minkä lajin :'D En katsokaas tykkää isosta kalan mädistä, niin kuin vaikka lohen.

Tuli kyllä vähän äidin jouluruokia ikävä ja ensivuonna onkin PAKKO päästä jouluksi Suomeen. Ostin täältä valkosipulisilliä mutta ei se ole ollenkaan sellaista kuin äidin omatekemät valkosipulisilakat. Mutta pärjäsin ihan hyvin näillä islantilaisillakin ruuilla että siinä mielessä ei hätää. Aattona oli vain vähän sekoilua ruokailuaikojen ja työnjaon välillä ja syömään päästiin vasta vähän vaille kahdeksan illalla. Kävin I:n ja M:n kanssa pulkkakävelyllä siinä ruokaa odotellessa eikä missään ulkosalla näkynyt ristin sielua. Lahjat avattiin sitten tietysti vasta ruuan jälkeen että lapsi parat joutuivat kirjaimellisesti odottamaan lahjojen avaamista koko päivän. Totesimme vain miehen kanssa että ensi kerralla joko menemme valmiiseen pöytään jonkun toisen luo tai kokkaamme itse ja pyydämme jonkun syömään mutta ei niin että ruokavieraamme meinaa myös kokata sen ruuan :P 

Ja kuusi! Saatiin Akureyrissa asuessamme yhdeltä vuokraisännältämme (heitä oli yhteensä kolme) heidän vanha tekojoulukuusensa ja tänä vuonna päätin ottaa sen ensimmäistä kertaa käyttöön. Olen tähän asti ollut sellainen elävän kuusen puolestapuhuja mutta eipä tuo tekokuusi ole ollut hassumpi kokemus sekään.

Että semmoista täällä tällä kertaa. Katsotaan jos kuullaan vielä tänä vuonna vai vasta ensi vuonna. Hyvää vuodenvaihdetta kaikille blogissa piipahtaville!

Pimeä marraskuu

Mitenkäs tämä marraskuukin on jo kerennyt näin pitkälle. Ihan kohta alkaa jo joulukuu. Ihanaa! Olen sellainen jouluihminen mutta en halua aloittaa liian aikaisin. Laitan meille jouluvalot vasta 1. joulukuuta, vaikka moni täällä on jo aloittanut valoiloittelun aikaisemmin. Erään tutun ikkunoissa loistaa jo kynttelikötkin ja sitä en vaan voi mitenkään ymmärtää. Meillä kotona piti kaiken olla aina tip top puunattu ennen kuin sai mitään laittaa. Me lapsetkin tehtiin aina omiin huoneisiimme perusteellinen joulusiivous. Nykyään yritän mutta jätän sitten suosiolla sen, mitä en kerkeä tai jaksa tehdä. Tulee se joulu joka tapauksessa. Tänä vuonna on mukavaa olla kotona ja tehdä omaa joulua taas vaihteeksi. Melkein neljä veekin tuossa jo totesi että odottaa niin kovasti jo joulua :)

Marraskuu on ollut melko pimeä ja lunta ollaan saatu vain ripaus parina päivänä. Mutta ei haittaa! Saa mun puolesta vaikka olla tulemattakin. Täällä ei edes joulupukit kulje poroilla. Toki lapsista olisi hauskaa leikkiä lumessa että ehkä sittenkin joo.

Tämä loppuva viikko oli sillä lailla erikoinen, että perhepäivähoitaja oli ennenkuulumattomalla ylimääräisellä lomalla. Hän vei katsokaas tyttärensä rippilahjaksi Yhdysvaltoihin katsomaan NBA koripallopeliä. Koripalloilija kun on tämä nuori neito. Ja minä olin kolme päivää kotona terveen taaperon kanssa ja voi että kun oli ihanaa! Tuli ihan sellainen äitiyslomaolo tässä. Ja kauhea vauvakuume. Ihan hirveää. Tämä on varmaan sellainen tauti, josta ei koskaan parane. Tuntuu että pahenee vaan, mitä isommaksi M tulee. Hän on nyt kuusitoista kuukautta ja aivan näillä näppäimillä oppimassa kävelemään. On ollut kyllä niin helppoa kun tuo liikkuminen on lähtenyt noin rauhallisesti käyntiin. Enkä ole oikeastaan yhtään ollut huolissani siitä. Hän on niin kovin fiksu ja taitava muuten että ei mikään ihme, jos jollain osa-alueella on pitänyt vähän himmailla. Hän puhuukin jo paljon ja laulaa "laa laa, pai" :D

Työpaikan terassi.

 Korpit dyykkaamassa.

 Työpaikan ikkunasta näkyi kun nouseva aurinko värjäsi vastapäiset rakennukset niin kauniisti.

 Meillä sairastettiin pitkään ja hartaasti mutta nyt ei ole ketään kipeä ja toivotaan, että asia pysyy näin.

 En tiedä mikä on mutta minua on viime aikoina väsyttänyt ihan sairaasti ja tuntuu, että kaikki hommat mystisesti vaan kasaantuu, kun nukun kaikki illat.

 Käytiin koko perhe pimeällä syysretkellä tässä ihan kaupungissa ja aika jännää oli.

 Mikähän olisi kivempaa kuin jään rikkominen??

 Eräänä aamuna kuu istui tämän rakennuksen katolla.

Kissojen Reykjavík

Reykjavík on kissojen kaupunki. Kissoja on joka puolella ja aivan ydinkeskustassa asti. Kissoilla on kyllä suurimmalla osalla ihan oma koti ja melkeen jokaisella on kaulapanta kilikellolla ja/tai yhteystietolaatalla varustettuna. En silti oikein pidä siitä, että esimerkiksi meidän pihapiiri vilisee kissoja, jotka sitten tekevät tarpeitaan ihan mihin sattuu. Esimerkiksi meidän terassille tai eutoven edessä olevalle matolle <dhakdsajlfssl.... Mutta onhan se tavallaan ihan hauskaakin, että niitä on ja ainakin, jos asuvat kaukana meistä :D Ja kun Reykjavíkissa ollaan niin ei se nyt niin nuukaa, jos kerrostalossa pitää kissallaan yksityisiä kissaportaita.

Nämä kissaportaat bongasin kun selailin myytävien asuntojen kuvia.

Happy Halloween!

Eipä tässä muuta juuri tällä erää :) E keräsi ison kasan karkkia naapurustosta ja "pikkuisten" kanssa oltiin täällä kotosalla halloween tunnelmoissa ja tarjottiin karkkeja keppostelijoille. Mukavaa, että tällainen on juurtumassa tännekin :) Nyt tämä äiti lähtee peiton alle nukkumaan kaiken maailman sairastelujen aiheuttamia univelkoja pois. Ensin oksennustautia ja sitten jotakin kuumevirusta hohhoijaa. Nyt riittäisi jo kiitos!

Arki ja vapaat ja arkivapaat

Miten tämä syksy tuntuukin jotenkin niin paljon raskaammalta kuin vaikka syksy 2016, jolloin aloitin työt pikku I:n ollessa vasta 9 kuukautta vanha. Johtuuko se siitä, että lapsia on kolme vai siitä että olen nyt töissä kauempana. Vaiko kenties siitä, että olen vanhempi :'D En tiedä mutta ilman noita arkivapaita tulisin varmaan hulluksi. "Vapaa"viikonloput menevät vain sellaisen peruselämisen parissa ja hoidettua saan hädin tuskin vain sellaiset pakolliset jutut. Ei meillä ole viikonloput ja illat mitenkään kauhean ohjelmantäyteisiä mutta kaikki aikani menee kotona lasten perässä tavaroita siivoten ja kaikenmaailman "ÄITIIIII-alkuisia kysymyksiä/pyyntöjä/huutoja/itkuja/valituksia/käskyjä kuunnellen. Siihen kun laittaa vielä muutamat lasten harrastuskäynnit per viikko, ruuanlaitot, ruokakaupassakäynnit ja minimaalisen pyykinpesun sekä kämpän jollain sisiteysasteella pitämisen niin puuuh olen kuitti. Ja olen vain 60% työssä :D Mutta neuvolan täti totesi tähän että ei se ole vain koska sitten olet vielä 150% työssä kotona.

Mutta sitten tulee arkivapaa! Sellainen yksi päivä, jolloin saan olla YKSIN kotona ainakin viisi tuntia ja tehdä mitä huvittaa. Saan ihan rauhassa vaikka pestä pyykkiä, viikata pyykkiä, laittaa pyykkiä kaappiin.... :'D Pyykkiä riittää!! Tai vaikka pestä lattiat, jos siltä tuntuu. Tai sitten vaikka istua vaan koneella tekemässä jotain todella hyödytöntä mutta ihan sama, kunhan saan olla rauhassa. Yleensä teen vähän joka laatua vähäsen.

Tällä hetkellä alan olemaan aika kypsä täällä meillä vellovaan vatsatautiin. Tulin itse perjantaina kipeäksi ja tuntuu etten nyt tiistai-iltanakaan ole vielä ihan kunnossa ja M oksensi taas tänä aamuna pidettyään sellaisen vuorokauden tauon oksentamisesta ja sen lisäksi raukalla on silmätulehdus. Että näin. Ihan kuin sitä pyykkiä ei ollut tarpeeksi jo ennestään. Mutta eiköhän se tästä taas. Kunhan vain tauti tästä hellittää ja älyäisin itse mennä ajoissa nukkumaan. On vain jostain päästä pakko repiä sitä kuuluisaa omaakin aikaa.

Mutta tässäpä teille kuvia Reykjavíkin syksystä. Suurin osa taitaa olla ihan lokakuulta.