Syyskuussa saatiin kutsu presidentin residenssiin nautiskelemaan vähän kuohuvaa ja seisoskelemaan tylsistyneinä. Kasa meitä suomalaisia ja joitain muita suomenmielisiä pääsi juhlistamaan uuden suurlähtettilään virkaanastujaisia tai jotain vastaavaa. Anoppi sai vahtia kaikkia kolmea sen parisen tuntia, mitä matkoihin ja koko hässäkkään kului. Olihan se ihan hienoa mutta on hienompaa sanoa olleensa tuolla ja tavanneensa presidentin kuin se itse tilaisuus oli.
