Huhtikuu tiivistettynä

Huhtikuun alussa syötiin navan täydeltä pääsiäisherkkuja ja palattiin kotiin Húsavíkista. Käytiin I:n ja ystävän kanssa Borgarnesissa syömässä, kasvateltiin masua ja ihailtiin kevään ensi kukkia. 

Even sairaus ja lopetus

Eveläinen kun jäi yksin Indin lopetuksen jälkeen ajattelin että ihan mukavaa ja helppoa nyt vaan elellä yhden koiran kanssa vielä muutama vuosi. Se loppusyksy ja joulu vielä olikin ihan mukavaa ja sain nauttia vain yhden koiran taluttamisesta ja ulkoilusta vain yhden melko tottelevaisen ja hyvin kuulevan koiran kanssa. Indi kun oli jo melko kuuro eikä siihen ollut oikein luottamista joka paikassa vapaana pidettäväksi. Mutta uusivuosi oli yhtä kamala kuin aina ennenkin koska Eve pelkäsi aina ilotulitusraketteja ja täällä Islannissa ollaan aika hulluja niiden kanssa. Pamautellaan sellaiset kaksi viikkoa putkeen ja kahtena päivänä sinä aikana vielä oikein urakalla.

Loppiainen on toinen näistä päivistä ja kun Eve loppiaisiltana alkoi "huutamaan" yhtäkkiä niin kuvittelin koiran menettäneen viimeisetkin järjen rippeensä ja huutavan pelosta. Sitten tätä huutamista tapahtui aivan yhtäkkiä seuraavinakin päivinä ja siihen ei tuntunut liittyvän mitenkään enää raketit. Jonkin aikaa sitä katselin siinä ja tulin siihen tulokseen, että lääkäriin on mentävä. Eve jäi sitten lääkäriin siksi illaksi ja se nukutettiin ja kuvattiin. Sillä todettiin spondyloosi niskassa ja selässä ja se sai kahta eri kipulääkettä sekä morfiinilaastarin. Noh, huutaminen loppui ja kuukauden päästä se pärjäsi ihan hyvin vain yhdellä kipulääkkeellä. Eläinlääkäir tosin sanoi että se tuskin enää koskaan pystyisi elämään ilman kipulääkkeitä.

Kaikki näytti ihan hyvältä, kunnes Eve alkoi yhtäkkiä tekemään tarpeitaan sisälle oikein urakalla. Töiden takia Eve joutui olemaan kotona yksin 8-14:30 ja sitä aikaa se ei pystynyt pidättämään. Eläinlääri meinasi, että spondyloosin takia jokin pidättämiseen liittyvä hermo voisi olla pinteessä ja sen takia koira ei pystyisi pidättämään. Otettiin uudestaan viikoksi kokeiluun sen toinenkin jo pois jätetty kipulääke mutta se ei korjannut asiaa. Mies alkoi olla jo ihan kypsä tilanteeseen ja minäkin kun joka päivä lasten kanssa kotiutuessä ja raskaana vielä sain alkaa heti ensi töikseni siivoamaan pissaa ja kakkaa. Ja kun eläinlääkäri ei osannut auttaa asiaa eikä oma jaksaminen enää oikeen riittänyt niin päätin lopulta että Eve lopetetaan.

Sinänsä NIIIIN ikävää koska Eve voi kipulääkityksen kanssa muuten todella hyvin ja jos olisimme asuneet niin, että se voisi viettää päivät ulkona niin asia olisi ollut luultavasti toinen. Mutta emme asu niin. Joten pääsiäisen alla vein Even lopetettavaksi ja koko ajan jouduin selittelemään itselleni ja toisille miksi lopetutan tämän koiran, vaikka ei kukaan sitä kyseenalaistanut tai arvostellut. Minua vaan soimasi huono omatunto. Toisaalta halusin myös välttää Indin kohtalon kun vein sen ihan liian myöhään lopetettavaksi. Todella ristiriitaisin tuntein siis lopetutin Even mutta en sitten jälkeenpäin enää katunut päätöstäni. Eve kuoli maaliskuun lopussa ja olisi täyttäny kesäkuussa 13 vuotta.

Tungulending

Pääsiäisenä käväistiin Húsavíkin lähellä Tungulending-nimisessä paikassa. Ollaan käyty siellä monesti ja aina taidan ottaa ne samat kuvat mutta siellä on niin kaunista ja ilmakin oli mitä mainioin niin miksipä ei :) Kahvila ei vielä ollut auki mutta yksi ulkomaalainen pariskunta oli vuokrannut koko pienen majatalon käyttöönsä. Omistajakin käväisi paikalla ja vaihdettiin hänen kanssaan nopeasti kuulumiset. Lasten kanssa ihmeteltiin alati pauhaavaa merta, veneen raatoa ja kivettyneitä fossiileja. I:n mielestä kivien paiskominen ympäriinsä oli myös tosi jees :)