Marraskuu tiivistettynä

Lumi tuli ja lumi meni, marraskuunkaktukset kukkivat, raskauspahoinvointi alkoi ja I:llä silmätulehdus. Siinäpä oikeastaan se :D

 E:n päiväkodin lapset lumiukkopuuhissa kun hain E:n hoidosta.

Indin lopetus

Rakas ensimmäinen oma koirani Indi lopetettiin lokakuun lopussa tasan kuudentoista ja puolen vuoden iässä. Vielä kuusitoistavuotissyntymäpäivänään maaliskuun 10. oli Indi erinomaisessa kunnossa mutta siitä sitten vähitellen alkoi väistämätön alamäki :( 

Kesällä olin jo jonkin verran huolissani sen omituisesta halusta syödä maata. Siis maa-ainesta maasta. Käytin sen eläinlääkärillä elokuussa Húsavíkissa ollessamme ja kyselin tästä mutta ei eläinlääkäri oikein osannut antaa mitään järkevää apua asiaan. Hän sanoi että voihan sitä ottaa kaikkia kalliita kokeita ja tutkia mutta koira on jo niin vanha että kannattaako sitä? Hänen mielestäänkin Indi näytti hyvältä ikäänsä nähden. Syksyn mittaan alkoi nivelrikko oireilla enemmän ja koira oli laiha, vaikka sitä uskomattoman tuuhean ja paksun turkin alta nähnytkään. Kokeilemalla tunsi ja koira oli kevyt nostaa. Silti koira oli mielestäni vielä niin hyvässä kunnossa, etten raaskinut toista lopettaa. Vein sen kumminkin lokakuussa eläinlääkärille, joka halusi heti aloittaa kipulääkityksen nivelrikon takia ja antoi minulle lappusia, joiden piti auttaa tekemään päätös siitä, oliko jo aika lopettaa koira vai ei.

Päätin sitten aika pian että Indi piti lopettaa ja tilasin ajan sille lopetukseen seuraavan viikon keskiviikolle. Kipulääkkeistä tai jostain muusta johtuen Indi lakkas syömästä tavallista koiranruokaa ja alkoi oksentelemaan. Soitin asiasta eläinlääkäriasemalle ja sieltä sanottiin että kyllä, kipulääkkeet voivat aiheuttaa oksentelua. Noh, eipä ollut montaa päivää jäljellä niin ei sen niin väliä, jos ruoka ei enää niin maistuisi. Yritin kuitenkin antaa kaikenlaista hyvää, mistä tiesin koiran pitävän.

Sitten aikaisin sunnuntaiaamuna Indi alkoi "huutamaan" kivusta? ja makasi vaan maassa ja piti mekkalaa. Päätin heti että lähden lopetuttamaan sen saman tien ja soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Lähdin yksin viemään koiraa eläinlääkäriasemalle ja kannoin sen sisään suoraan pöydälle. Eläinlääkärin tarvitsi antaa vain ensimmäinen satsi rauhoittavaa ja koira kuoli. Antoi kuitenkin vielä sen lopettavan annoksen varmuuden vuoksi ja silittelin koiraa itkuisena vähän aikaa. Sitten jätin Indin sinne eläinlääkäriin, koska valitsin ryhmäpolttohautauksen. Tuhkat sirotellaan tuonne läheiselle luonnonsuojelualueelle ja minusta se oli ihan hyvä niin.

Kyllä jäi harmittamaan tuo miten se lopetus sitten loppujen lopuksi meni liian myöhäiseksi. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta lopetuttaa se mutta ei sitä kumpikaan eläinlääkärikään osannut sanoa sillä lailla selvästi. Itse sitä ajatteli että ei raaski vielä ihan ok kunnossa olevaa koiraa lopettaa... Vaikka ammattilainen nyt varmaan pystyi näkemään, missä kunnossa koira jo oli. Ja tuo päivystävän eläinlääkärin käyttö keskellö yötä maksoi aika paljon. Iso lovi tuli lompakkoon siitäkin "ilosta".