Joulukuu tiivistettynä

Joulukuu jatkui pahoinvoinnin merkeissä mutta oksentaminen jäi sellaiseen neljään viiteen kertaan koko raskaudessa :D Maha pompahti esiin ja töissä ihmiset alkoivat pohtimaan raskauden tai mahdollisesti ylensyönnin mahdollisuutta. Lapsia oli töissä joulunaikaan tosi vähän ja koko joulunaika sujui leppoisasti. Työnantaja antoi meille jopa kaksi ylimääräistä vapaapäivää, jotka käytin lähinnä siivoamiseen heh.

Kasvit kukkivat edelleen, chileille koitti sadonkorjuu sekä roskiin päätyminen ja tankotanssiurani päättyi jälleen lyhyeen mutta tyylikkäästi joulunäytöksen merkeissä :D Tankotansseilu raskaana ei vaan ole mun juttu. Jouluaatto vietettiin miehen siskon luona hänen perheensä ja anopin voimin ja vuoden viimeinen päivä meni E:n ja Even kanssa rannalla ja ilta samalla porukalla ja samassa paikassa kuin joulukin. I pieni miehemme pelkäsi raketteja mutta suuremmalta panikoitumiselta onneksi vältyttiin.  

Marraskuu tiivistettynä

Lumi tuli ja lumi meni, marraskuunkaktukset kukkivat, raskauspahoinvointi alkoi ja I:llä silmätulehdus. Siinäpä oikeastaan se :D

 E:n päiväkodin lapset lumiukkopuuhissa kun hain E:n hoidosta.

Indin lopetus

Rakas ensimmäinen oma koirani Indi lopetettiin lokakuun lopussa tasan kuudentoista ja puolen vuoden iässä. Vielä kuusitoistavuotissyntymäpäivänään maaliskuun 10. oli Indi erinomaisessa kunnossa mutta siitä sitten vähitellen alkoi väistämätön alamäki :( 

Kesällä olin jo jonkin verran huolissani sen omituisesta halusta syödä maata. Siis maa-ainesta maasta. Käytin sen eläinlääkärillä elokuussa Húsavíkissa ollessamme ja kyselin tästä mutta ei eläinlääkäri oikein osannut antaa mitään järkevää apua asiaan. Hän sanoi että voihan sitä ottaa kaikkia kalliita kokeita ja tutkia mutta koira on jo niin vanha että kannattaako sitä? Hänen mielestäänkin Indi näytti hyvältä ikäänsä nähden. Syksyn mittaan alkoi nivelrikko oireilla enemmän ja koira oli laiha, vaikka sitä uskomattoman tuuhean ja paksun turkin alta nähnytkään. Kokeilemalla tunsi ja koira oli kevyt nostaa. Silti koira oli mielestäni vielä niin hyvässä kunnossa, etten raaskinut toista lopettaa. Vein sen kumminkin lokakuussa eläinlääkärille, joka halusi heti aloittaa kipulääkityksen nivelrikon takia ja antoi minulle lappusia, joiden piti auttaa tekemään päätös siitä, oliko jo aika lopettaa koira vai ei.

Päätin sitten aika pian että Indi piti lopettaa ja tilasin ajan sille lopetukseen seuraavan viikon keskiviikolle. Kipulääkkeistä tai jostain muusta johtuen Indi lakkas syömästä tavallista koiranruokaa ja alkoi oksentelemaan. Soitin asiasta eläinlääkäriasemalle ja sieltä sanottiin että kyllä, kipulääkkeet voivat aiheuttaa oksentelua. Noh, eipä ollut montaa päivää jäljellä niin ei sen niin väliä, jos ruoka ei enää niin maistuisi. Yritin kuitenkin antaa kaikenlaista hyvää, mistä tiesin koiran pitävän.

Sitten aikaisin sunnuntaiaamuna Indi alkoi "huutamaan" kivusta? ja makasi vaan maassa ja piti mekkalaa. Päätin heti että lähden lopetuttamaan sen saman tien ja soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Lähdin yksin viemään koiraa eläinlääkäriasemalle ja kannoin sen sisään suoraan pöydälle. Eläinlääkärin tarvitsi antaa vain ensimmäinen satsi rauhoittavaa ja koira kuoli. Antoi kuitenkin vielä sen lopettavan annoksen varmuuden vuoksi ja silittelin koiraa itkuisena vähän aikaa. Sitten jätin Indin sinne eläinlääkäriin, koska valitsin ryhmäpolttohautauksen. Tuhkat sirotellaan tuonne läheiselle luonnonsuojelualueelle ja minusta se oli ihan hyvä niin.

Kyllä jäi harmittamaan tuo miten se lopetus sitten loppujen lopuksi meni liian myöhäiseksi. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta lopetuttaa se mutta ei sitä kumpikaan eläinlääkärikään osannut sanoa sillä lailla selvästi. Itse sitä ajatteli että ei raaski vielä ihan ok kunnossa olevaa koiraa lopettaa... Vaikka ammattilainen nyt varmaan pystyi näkemään, missä kunnossa koira jo oli. Ja tuo päivystävän eläinlääkärin käyttö keskellö yötä maksoi aika paljon. Iso lovi tuli lompakkoon siitäkin "ilosta".

Lokakuu tiivistettynä

Lokakuussa jatkettiin mukavista syyspäivistä nauttimista ulkoilmassa siellä sun täällä. Tavattiin usein ystävää lapsellisissa merkeissä ja käytiin sunnuntaiaamuisin lastenbrunssilla Laundromat cafessa. Kyseisessä paikassa edullinen lasten brunssiannos on niin iso, että siitä riittää E:lle, I:lle ja vähän äidillekin :D Muuten niin kalliissa Reykjavíkissa ei tulisi käytyä kyllä brunsseilemassa. Reykjavík lokakuisena sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää auringonpaisteessa oli kaunis. Lokakuussa grillattiin vielä viimeisen kerran tälle vuodelle ja hienojen kivien kerääminen mahallaan ryömien päiväkodissa sekä sen ulkopuolella oli suosittua. Lokakuussa sanottiin viimeiset hyvästit 16 ja puoli vuotiaalle Indille, joka kärsi jo kovasti nivelrikosta ja huononi nopeasti.

Kaktuksen kukkiminen

En tiedä mikä meni oikein mutta loppukesästä vaan huomasin yks päivä että yhdestä kaktuksestani törrötti epämääräinen karvamöykky, joka pikku hiljaa alkoi kasvamaan ja pitenemään. Suurella mielenkiinnolla seurasimme aliennupun kehittymistä lähes koko emokasvia suuremmaksi ja painavammaksi kapistukseksi :D Kaktus on kokoonsa nähden vähän liian pienessä ja huterassa ruukussa, joten kukkavana oli pakko tukea tuollaisella lasipurkilla ettei se kaataisi koko kasvia. Lopulta kukka sitten syys-lokakuun vaihteessa aukesi ja ilahdutti meitä olemassa olollaan kaksi kokonaista päivää. En tiedä tuleeko tämä ikinä enää toistumaan mutta saatiinpahan ainakin kerran nähdä oikein kunnon kaktuksen kukka :)

Syyskuu tiivistettynä

Syyskuussa aloitettiin urheiluharrastuksia (E voimistelun ja minä tankotanssin uudestaan) sekä ulkoiltiin paljon sään salliessa, niin kotipihalla kuin muuallakin. Syyskuussa ihailtiin myös sisällä kukkivia kukkia, orkideaa ja rönsyliljaa sekä muuten vain hyvin voivaa taskujuorua. Chilit tekivät satoa ja toivat väriä harmaaseen sateeseen. Miehen ja ystävien kanssa käytiin vähän kaupungilla tuulettumassa ja nähtiin muun muassa tosi sukupuolineutraali vessan ovi. Mies käväisi myös Itävallassa olemassa muutaman päivän ja oltiin lasten kanssa ihan mukavasti kolmestaan sen aikaa.