Lastehoidon ulkoistaminen

Me ollaan tähän asti oltu tosi nihkeitä pyytämään lastenhoitoapua eikä olla omasta mielestä sitä kauheesti tarvittukaan. Anoppi varsinkin on hoitoapuaan tarjonnut ja innokkaasti E:tä ottanu hoitoon jos on annettu. Ennen pikkuveljen syntymää E oli tainnut yhteensä olla kaksi tai kolme yötä pois meidän luota koko elämänsä aikana. Mutta synnytyksen jälkeen tuo yökyläilyjen määrä on jo tuplaantunut. Olen vähän sekavissa fiiliksissä asian suhteen. Toisaalta on varmaan E:lle kivaa saada huomiota ilman pikkuveljen läsnäoloa ja hän saa silloin olla se pikkunen mummon/tädin murunen. Taas toisaalta tunnen huonoa omaatuntoa siitä että "dumppaan" sen toisille kun pitäisihän ne omat lapset nyt itse jaksaa hoitaa kun ne on hankitukin. On vaan niin kamalaa sekin kun ei riitä kädet kitisevän vauvan hoitoon ja E:n kanssa leluilla leikkimiseen samanaikaisesti. Jos vauva sattuu olemaan hereillä koko illan ja nukahtaa just kun E:llä koittaa nukkumaanmenoaika, on se aika tylsä homma E:lle.

Eikä aina vaan jaksa. Eilenkin mulla alkoi olla pää kipeä ja vauva narisi jotain vatsavaivoja ja E ruinaa leikkimään eikä yhtäkkiä osaa mitään itse kun on "niin pieni" niin hermostuttuahan siinä tuli. Päätin että pissaa sitten housuihin jos et kerran osaa vetää housuja itse alas :D No ei se pissannut kun isi tuli apuun. Rasittaa välillä toi vessahomma kun E osaa kyllä käydä pöntöllä ihan itse pyyhkimistä lukuunottamatta (pyyhkisi kyllä jos annettaisiin) mutta silti tarvitsee muka joka kerta apua. Sama riisumisen ja syömisen kanssa. Yhtäkkiä tulee sellasia enpäs osaakkaan kohtauksia. Sitten syyllistän itseäni kun en jaksa ymmärtää E:tä ja muistaa että toinen on vielä pieni. Mutta jos kerran osaa jo jotain niin voiko silloin vaatia myös tekemään niin?? Tai joku lelujen siivoaminen. Kerran E:n piti kerätä pelikortit takaisin rasiaan ennen syömistä, kun minä siivosin samalla muut lelut pois lattioilta ja isänsä teki ruokaa. kummatkin kehoitettiin sitä keräämään niitä kortteja, ensin kauniisti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti. Se ei vaan jotenkin mitenkään voinut alkaa laittaa niitä kortteja rasiaan vaan vollotti siinä lattialla dramaattisesti kun kaikki oli niin kauheaa. Päiväkodissa tavaroiden siivoaminen on ihan itsestäänselvyys ja E sättii muita lapsia jos ne alkavat levittelemään tavaroita kun ne pitäis siivota pois. Mistä hemmetistä tietää milloin pitää vaatia ja pysyä kovana ja milloin pitää vaan ymmärtää, että toinen on vielä pieni eikä oikein "osaa"? Hän on myös usein "väsynyt" kun pitäisi syödä reippaasti tai mennä pesemään hampaita tms. Kun hän ei voi nyt kun hän on vähän väsynyt :D On se kyllä hauskakin ja ihana mutta koettelee välillä kärsivällisyyttä, varsinkin kun on tuo toukka sopassa lisämausteena.

Mitä mun pitikään tähän postaukseen kirjoittaa?? Niin, nyt olen oikeastaan ihan tyytyväinen kun on innokas anoppi ottamassa E:tä hoitoon ja tiedän että siellä häntä vähän hemmotellaan vastoin meidän ohjeita ja ihan hyvä niin :D Tänään mies aloitti työt ja joudun kohtaamaan arjen haasteet yksin. Pitää viedä koirat ulos ja hakea E hoidosta vauvan kanssa. Tosin tänään oli päiväkoti suljettuna ja E anopilla hoidossa. Vein kuitenkin koirat aamulenkille vaunujen kanssa ja tämä oli vauvan eka kerta vaunuissa. Meni ihan ok ottaen huomioon etten ole koiriakaan vienyt kahta kerralla ulos kuin vasta muutaman päivän ajan. Toivon vaan että paikat kestää eikä tule mitään takapakkia toipumiseen. Huomenna sitten pitäisi hakea E hoidosta vauvan kanssa. Saa nähdä mitä tulee.

 Kukat on auenneet vielä enemmän. Kauniita nämä valkoiset isot.

 Mies teki muffinsseja lasten toimiessa virallisina valvojina ja E koemaistajana :)

Meillä asuu vauva

Vauvantuoksuisesta arjesta terveisiä! On se vaan niin herttanen pieni mies että. Nukkuukin niin hyvin ja syö kuin vanha tekijä :) Helppo vauva vai yhden lapsen kokemuksella rennompi äiti? Vaikea sanoa. Ehkä vähän kumpaakin. Kun vauva nukkuu pyörii elämä melkein samoilla raiteilla kuin ennen. Mutta pian se alkaa olla enemmän hereillä ja tulee koko ajan suuremmaksi osaksi meidän elämää. Onhan hän jo kahden viikon ikäinen iso poika :) E on innokas isosisko mutta pikkuveli ei vielä kauheasti hänestä perusta. Muutamilla retkilläkin ollaan jo käyty: kaksi kertaa kaupassa ja isoäidin luona, kerran terveyskeskuksessa ja kerran lääkärintarkastuksessa. Autoilu sujuu mainiosti ilman huutoja. Isosisko tykkäsi autoilusta vain jos auto oli koko ajan liikkeessä. Edes pipon laittaminen ei tätä ukkoa häiritse kun isosiskolle se oli ihan pahin painajainen. Vaikka kerkeää pieni mies vielä kehittämään luonnettaan mihin suuntaan hyvänsä. Alku näyttää silti hyvältä :D 

Mies ja E toivat mulle eilen yllätyskukkia :)

 Kännykällä autosta otettu kuva viime sunnuntain säästä.

Paluu synnytyslomalta

Hei vaan taas! Jakauduttu on jo reilu viikko takaperin ja nyt olo alkaa olemaan kuin ihmisellä :) Sieltä tulikin vähän isompi pojannassikka, joka painoi ensimmäisessä punnituksessaan 4006 g ja pituutta löytyi 52 cm. Tuossa vaiheessa poju oli kyllä kerennyt jo syödäkin että ei se nyt ihan tarkka syntymäpäino siis ollut. Mutta ei täällä oo niin tarkkaa :P Ihmettelen kyllä miten se olikin niin iso kun ei mulla todellakaan ollut isoa mahaa ja vauva ei myöskään ollut laskettuun päivään mennessä edes kiinnittynyt. Tilaa ilmeisesti siis riitti ihan hyvin. Mutta uloslähdön koittaessa herra päättikin tulla naama edellä ja samalla kiilata kohdunsuun päänsä ja synnytyskanavan väliin turvoksiin niin ettei se koskaan sitten auennut täyttä kymmentä sormea enkä saanut alkaa ponnistamaan ja jouduin (pääsin?) keisarinleikkaukseen koko yön ja aamupäivän kestäneen tavallisen synnyttämisen ja odottelun jälkeen. Mutta ihan ok maku jäi tästäkin ihme ja kumma. Ei silleen että tekis mieli kokea uudestaan kun tämä toipuminen on vähän mitä on eikä keisarinleikkaus ole mikään pieni ja riskitön operaatio. Mutta ei jäänyt mitenkään pettynyt olo itseeni tai henkilökuntaan tai mihinkään muuhunkaan. Voisin rustata jonkinlaisen synnytyskertomuksen, kun kerkeän, että voin sitten itsekin myöhemmin sitä katsella, kun kummiskin kohta unohdan.

E on ottanut tulokkaan ihan hyvin vastaan mutta raastaa itse välillä meidän vanhempien hermoja. En tiedä johtuuko se vauvasta vai mistä mutta se on käyttäytynyt jotenkin erityisen hankalasti tässä välillä. Mutta ei siis ole ainakaan vielä näyttänyt mitään negatiivisia tunteita vauvaa kohtaan. Toisaalta käy E:tä sääliksi kun minusta ei varsinkaan aluksi ollut oikein mihinkään vauvan hoitamisen ja leikkauksesta toipumisen takia. Vieläkään en saa nostaa E:tä ja muutenkin mun syli ja huomio on nyt tosi usein varattu toisaalle :/ Onneksi mies on jaksanut hienosti touhuta E:n kanssa ja E on käynyt anopilla leikkimässä ja yökylässä että saa kunnolla huomiota edes joiltakin. E myös sairastui ja oli pois hoidosta muutaman päivän plus viikonlopun mutta ei kipeänä saanut edes koskea vauvaan. Välillä mietin miten epäreilua tämä on pienelle E:lle ja että isompi ikäero olisi ollut sittenkin parempi juttu mutta sitten ajattelen että vähän isompana on kiva kun voivat leikkiä keskenään samoja leikkejä yms. Kunhan nyt tästä vauva-ajasta selvitään niin lasten vaatimuksetkin samankaltaistuvat ja elämä helpottuu. Vauva on kyllä ihana ja helppo ja ihmettelen mihin aika hävisi kun E:kin oli vielä tuollainen samanlainen pötkö. Ja koitan muistaa nauttia joka hetkestä pienen miehen ensimmäisiä päiviä ja viikkoja.

Minä ja valtava mahani viikoilla 40+0. Pikkumies syntyi tästä neljän päivän päästä.